Live In Africa (DVD)




Tämä keikka julkaistiin alkujaan videokasettina ja CD-levynä nimellä Live In Africa. Sittemmin se on julkaistu useaan otteeseen, viimeksi nimellä Sweet 16,

Petri Myllylä

Hyvät nyrkkeilyn ystävät! Ennen kuin mennään musiikillisen annin pariin, niin sanotaan muutama sana tästä historiallisesta tapahtumasta. Vuonna 1974 Kinshasassa, Afrikan Zairessa Muhammad Ali tyrmäsi 8. erässä itseään paljon nuoremman ja väkivahvan George Foremanin, ottaen vihdoin toisen kerran takaisin maailmanmestaruustittelin, mikä häneltä oli viety vuonna 1967 hänen kieltäydyttyään lähtemästä Vietnamiin sotimaan. Zairen nyrkkeilytapahtuma kulki osuvasti nimellä "Rumble In The Jungle", ja luonnollisesti Ali oli Zairen kansan keskuudessa hyvin suosittu. Arvostettu ohjaaja-tuottaja Leon Gast oli joukkoineen filmannut dokumentin 35-milliselle filmille Technicolor-värein. Vuonna '96 samaisesta tapahtumasta julkaistu dokumentti "When We Were Kings" (ks. BN 175) sai parhaan dokumenttielokuvan Oscarin.
Ottelun yhteydessä järjestettiin kolmipäiväinen musiikkifestivaali, jossa esiintyi lukuisia afroamerikkalaisia artisteja

kuten James Brown, Pointer Sisters ja The Spinners. Koko tapahtuman kantava idea oli "Paluu Juurille". Festivaalilla kävi kuuntelemassa ja tanssimassa yhteensä 80 000 ihmistä. Sen tuottivat Lloyd Price, Stewart Levine ja Hugh Masekela sähkötukka-promoottori Don Kingin avustuksella. Tämä 48-minuuttinen DVD on taltiointi B.B. Kingin osuudesta tuossa tilaisuudessa. Liki 50-vuotias B.B. King on hyvässä vedossa, pulputen energiaa ja voimaa. Taustalla oli soittamassa muusikoita hänen jo tuolloin pitkän uransa varrelta; yli 20 vuotta (1974) B.B:n bändijohtajana toiminut luottomies Hampton Reese, 17 vuotta tiukkaa biittiä iskenyt rumpali Sonny Freeman, 7 vuotta tenorisaksofonia puhaltanut Bobby Forte ja 5 vuotta pianoa kilkutellut Ron Levy (syntymänimeltään Reuvin Zev ben Yehoshua Ha Levi) sekä festivaalin iso, svengaava taustabändi puhaltimineen ja perkussioineen. Lähes kolmensadan keikan vuosivauhdilla esiintynyt B.B. King yhtyeineen kuulosti hyvältä ja se näkyi myös saumattomana ja varmana kokonaisuutena. Hän esitti väkevästi ja tunteella tuttuja standardejaan ja antoi Lucillensa laulaa niin ilon kuin surunkin säveliä.

DVD alkaa Stevie Wonderin ja Syreetan tekemällä kappaleella "To Know You Is To Love You", jonka alkuperäisellä levytyksellä olivat mukana The Memphis Horns ja Stevie Wonder soittamassa pianoa. Jo vuonna 1960 levytetty "Sweet Sixteen" (Kent 330) on alun perin Ertegunin "tekemä" Big Joe Turnerin tunnettu vuoden 1952 RnB #3-hitti, minkä B.B. virvoitti ja vei listoille toiseen kertaan. Siitä tuli myös yksi hänen settinsä vakionumeroista. Tässä vaiheessa filmillä nähdään tuleva raskaan sarjan maailmanmestari Muhammad Ali, joka otti otteluun valmistautumisen rennosti tullen nauttimaan B.B:n ja muiden artistien musisoinnista toisin kuin jäykkä Foreman, joka vältteli mediaa ja kansaa viettäen lähes kaiken aikansa vetäytyneenä hotellihuoneeseensa ja harjoitussalilleen.
Sanotaan että soundi lähtee sormista, mutta siinä on, ennen kaikkea oltava tunteellisia sävyjä. B.B. kysyykin, miksi laulan bluesia eli "Why I Sing The Blues" (Bluesway 61024). Sävykäs biisi vuodelta 1969 on sosiaalisesti latautunut ja funkahtava, ja sijoittui sekin aikoinaan hyvin RnB-listalla (#13). B.B. oli myös yksi kielen venyttämistekniikan edelläkävijöistä, soittoonsa hän lisää myös tunteikasta vibratoa saaden kitaran ikään kuin puhumaan. B.B. King onkin sanonut, että kitaran soittaminen on kuin totuuden kertominen: "Sinun ei koskaan tarvitse olla huolissasi saman asian toistamisesta, jos kerroit totuuden. Ei tarvitse teeskennellä tai peitellä. Jos joku kysyy sinulta uudestaan, ei sinun tarvitse ajatella tai surra sitä. Minulle soittaminen on samanlainen juttu. Jos laitat itsesi täysillä soittamiseen jonkun muun asemasta, ja kun menet seuraavan kerran lavalle, ei sinun tarvitse olla huolissasi, koska siellä se on - se olet sinä. Ole aito. Monet kitaristit ovat niin teknisiä, että kaikki on niin oikein. Se on hyvä - se näyttää, että olet harjoitellut. Mutta, kun tyyppi elää tekemisistään, tunnet sen. En voi kertoa mitä kuuntelen, mutta kun kuulen sen, tiedän sen. Todellinen soundi tulee sisimmästäni."

Vuonna 1970 ABC:lle levytetty "The Thrill Is Gone" (Bluesway 61032) muodostui Kingin uran todelliseksi hitiksi ja hän sai laulun ansiosta ensimmäisen Grammy-palkintonsa. "The Thrill Is Gone" on Roy Hawkinsin vuonna 1951 tekemä ja Biharin veljesten Modern-levymerkille levytetty hittibiisi, tarina miehestä, joka on kokenut vääryyttä naisensa taholta mutta on vapaa jatkamaan omaa matkaansa. Se on täyttä bluesia sanoitusta myöten. B.B. King esivenyttää ja sitten kiusaa kieliä ylös ja alas lisäten mukaan sävykkään vibraton, ja antaa tunteen viedä. Hänen musiikkinsa on kiinni hetkessä eikä siitä tule kaavamaista. Viimeisenä B.B. laulaa tunteellisen bluesballadin, "Guess Who". Vuonna 1972 julkaistiin myös samanniminen albumi (ABCX 759). Alkujaan se tunnettiin samettikurkkuisen 50-luvun huippulaulajan, Jesse Belvinin hittilauluna (RnB #7 v. '59), jonka Jessen vaimo, Jo Anne, oli kirjoittanut. B.B. on omistanut laulun faneilleen ja se kuuluu hänen settiinsä siinä missä muutkin standardit. 70-luvulla B.B. King sai nauhan hittejä, ja oikeutetusti; hän ei kaihtanut kokeilujen tekoa. Hän levytti Philadelphiassa pari mahtavaa myyntimenestystä "To Know You Is To Love You" ja "I Like TO Live The Love" samalla silkkisellä rytmisektiolla, mikä voimisti myös Spinnersin ja O'Jaysin hittejä. Molemmat kappaleet kuultiin myös tässä konsertissa.

Kun B.B. soittaa, hän myös laulaa, kitarallaan. Hän ei soita monia nuotteja, kuten useat kitaristit, ja se tekee hänen musiikistaan yksinkertaista ja nautittavaa. "Kun soitan sooloa, kuulen laulavani kitarani kautta. Ja kuulen nuotin ennen kuin soitan sen. Minun on kuultava se ja se on sama juttu säkeiden kanssa. Minun on soitettava juttuni omalla tavallani, eihän kukaan toinen pysty asettamaan hattua päähäsi niin kuin sinä itse sen asettaisit. Soittaessani yritän kuvailla asioita ihmisille. Se on kuin keskustelua, jossa sanon asioita tietyllä tavalla. Useimmiten soitan silmät kiinni mutta pystyn kuitenkin näkemään kaikki ihmiset ympärilläni. Näen heidät niin kuin he sanoisivat, 'Okei, tajusin'."
DVD-tallenteen kuvanlaatu on hyvä, samoin ääniraita. B.B. Kingin bluesissa kuuluu arkipäivän soundi, ja jotakin salaperäistä taikaa ja arvoituksellista jännitettä siinä vain on.

Teksti: Antero Tirronen
(julkaistu BN-numerossa 3/2005)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit