Easy Listening Blues




(Ace CDCHM 1011) -04
(1) Easy Listening Blues (2) Blues For Me (3) Night Long (4) Confessin' (5) Don't Touch (6) Slow Walk (a.k.a. Slow Burn) (7) Walkin' (8) Hully Gully (Twist) (9) Shoutin' The Blues (10) Rambler - bonus tracks: (11) Really The Blues (a.k.a. Slidin' And Glidin') (12) Low Rider (13) 3 O'Clock Stomp (a.k.a. Poontwangle) (14) Mashing The Popeye (15) Mashing The Popeye Pt.2 (a.k.a. B.B. Rock) (16) King's Rock Jazz (17) Talkin' The Blues (18) Boogie Rock (a.k.a. House Rocker)
(1-10) = Crown LP 5286 (1962)

Taidamme olla nyt tämän B.B. Kingin Kent/Crown -uusintajulkaisusarjan puolivälissä, kun esittelyssä on kuudes osa, aikanaan vuonna 1962 Crownilla julkaistu pelkkiä instrumentaaleja sisältänyt kymmenraitainen "Easy Listening Blues". Lisäarvoksi on CD:lle etsitty mukaan kahdeksan samanhenkistä lisäraitaa. Joidenkin teorioiden mukaan Biharien tuottajasuku yritti päästä "Easy Listening" -albumilla mukaan samoille kala-apajille, joilla Freddy King kalasti huikeilla 60-luvun alun kitarainstrumentaaleillaan. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että näillä suht vaatimattomilla esityksillään kuningas-BB nosti ehdottomasti sen pienemmän fisun. Levy oli ja on suoraan sanottuna aika pitkäpiimäistä kuultavaa, vaikkei kovin pitkä olekaan. Hienostuneen pianistilegenda Lloyd Glennin johtama pikkuyhtyecombo (org, bs, dms) on sinällään moitteeton, eikä B.B:n Lucille-kitaransa hyväilyä voi juuri kyseenalaistaa, mutta mikään levyn kymmenestä raidasta ei sävellyksenä nouse esiin tasaisesta massasta. "Easy Listening" on itse asiassa osuva nimi, tarjolla on helposti sulateltavaa kepeää (tanssi)musaa. Peräti yllättäen huomio kiinnittyy siellä täällä, vaikkapa kolmosraidalla, B.B:n odottamattoman kömpelöön soittoon.
CD:n lisäraidoista (11, 14, 16) ovat ennenjulkaisemattomia, tosin "Popeye" eli Kippari-Kalle on ainoastaan julkaisematon otto. "Really The Blues" ja etenkin "King's Rock Jazz" ovat silkkaa jazzbluesia, joilla mukaan astuneet puhaltajat pääsevät sooloilemaan olan takaa. Jälkimmäinen esitys on kuin jostain B.B:n konsertista irroitettu orkesterin lämppäriraita ennen Kingin lavalle astumista. Nyt B.B. on kuitenkin jo joukossa mukana ja soittaa melko lähelle niitä hieman säröisiä soundeja, joita häneltä nykyisinkin lavoilla kuullaan. Aika ällistyttävää, kun aikaeroa on nelisenkymmentä vuotta. Lisäraidat (13-15) edustavat 60-luvun alussa vallinneeseen tanssihuumaan kohdistettuja kaupallisia pyrkimyksiä.
CD päättyy yllättäen kahteen varhaiseen vuoden 1955 kitarainstrumentaaliin, jotka muodostivat aikoinaan RPM 435 -savikakun levypuolet. Tuolloin oli ilmeisen poikkeavaa (ainakin B.B:n kohdalla), että levyjulkaisun kummakin puolet olivat instrumentaaleja. Niinpä myyntimenestys oli onneton ja kuulemma "Boogie Rockia" ei ole koskaan uudelleenjulkaistu missään muodossa. Hieman tuo väite ihmetyttää, sillä ainakin vanhalta Blue Horizon -LP:ltä "Take A Swing With Me" kappale näyttäisi löytyvän - liekö sitten eri otto. Täytyypä joskus tarkkuuskuunnella, kun hyllystä sattumoisin löytyvät sekä RPM-savikiekko että tuo Blue Horizon -vinyyli. Nämä raidat ovat joka tapauksessa koko CD:n ylivoimaisesti parhaat ja pelkästään niistä kannattaa maksaa noin 12 euron levyhinta - alkuperäisestä RPM:stä joutuisi pulittamaan ehkä kymmenkertaisen hinnan.

Teksti: Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 4/2004)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit