Impellitteri: Stand in Line




Jos ei voi olla isäntä, on pakko olla jonkun renki. Tuon huomion teki Graham Bonnet jossain vaiheessa vuotta 1987. Hän hajotti Alcatrazzin. Mitä tehdä kun sormien välistä on valunut Yngwie Malmsteenin, Steve Vain ja Danny Johnsonin kaltaiset kitaristit? Pitää tutkia mitä Los Angelesilla on tarjottavanaan. Itsensä hieman Yngwietä nopeammaksi tituleerannut kitaristi Chris Impellitteri oli jäänyt ilman solistia, joten Bonnetille oli töitä tarjolla.


Levyn avaava nimikappale osoittaa, että Impellitterin ja Bonnetin yhteistyö oli hedelmällistä. Stand In Line on erittäin vahva melodinen heavy-kappale. Jostain syystä toiselle raidalle on pitänyt äänittää aavistuksen alkuperäistä raskaampi versio Rainbow-hitistä Since You’ve Been Gone. Kappale kulkee hyvin, mutta en tiedä tuovatko ylimääräiset kitarasoolot siihen kuitenkaan mitään oleellista lisää. Seuraavana kuultava Secret Lover jyrää raskaasti aina sooloon asti. Se on melkoista tilutuksen riemunäytöstä. Muutenkin Stand In Linella kitara kuuluu ja sitä soitetaan maukkaasti ja paljon. Ne jotka olivat aikanaan pettyneitä Yngwien ja Joe Lynn Turnerin Rising Force levyyn, ottivat Impellitterin uutukaisen ilolla vastaan. Somewhere Over The Rainbow yrittää todistaa, että nopeudestaan huolimatta Chris on myös melodinen soittaja. Kyllähän tuo väite paikkansa pitää. Osaa kun malttaa.


Stand In Line on mielestäni yksi Bonnetin ja samalla Impellitterin parhaista levyistä. Esimerkiksi Tonight I Fly osoittaa laulajan äänen voimakkuuden ja toisaalta hienon soinnin. Leviathan paljastaa, että bändi pystyi kirjoittamaan myös hitaita, eeppisiä ja raskaita kappaleita. Harmi ettei Bonnetin ja Impellitterin yhteistyö kestänyt ensimmäisellä kerralla kuin levyn ja lyhyen Japanin kiertueen verran.


Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit