A Christmas Celebration of Hope




Luin hiljattain mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa todettiin että valtaosa uusista joululevyistä on julkaistu vain pelkästään hyötytavoittelun takia. Kyselyyn osallistuneista 34% sanoi, että myös suurin osa uusista joululevyistä on musiikillisesti huonompia kuin normaalilevytykset. 25% ei kiinnosta joulumusiikki ja vain 22% sanoi nauttivansa kuulemistaan uusista joulukappaleista tai vanhojen tuttujen kappaleiden tuoreista sovituksista. Ja 12% on samaa mieltä, mutta heitä ei kiinnosta itse joulukappaleet vaan se, että heidän suosikkiartistinsa esittävät ne.

Tuossa yllä siis tiukkaa ja lahjomatonta faktaa! Minua on aina myös joulumusiikki kiinnostanut, joten joka joulu tulee aina hommattua joitakin joululevyjä. On täysin totta, että monet joulubiisit ja -levyt on tehty liian hätäisesti - niitä kuullessa katoaa hyvin nopeasti niin joulun kuin bluesin/soulin/gospelin henki. Mutta hyvin tehty uusi joulubiisi tai uusi raikas sovitus jostain vanhasta sotaratsusta saa mielen hyvälle tuulelle. Hyvin varovainen näitä kokonaisia joulu-ceedeitä hankkiessa saa silti olla - ja usein saa varautua pettymykseen, kun lätyltä ei löydykään kuin muutama kelvollinen esitys. Onneksi joskus tulee onnistuneitakin hankintoja. Plussan puolelle päästään myös B.B. Kingin tuoreella joulutuotoksella. Sitä ei siis tarvitse ampua upoksiin.

B.B. Kingin musiikilla on paljon ystäviä aina bluespiirien ulkopuolella asti, joten luultavasti tätä joululevyä myös ostetaan - tai sitten ei? Levyllä ei edes tavoitella suoranaisesti omaa etua tai hyötyä, sillä kaikki levyn tuotot ohjataan City of Hope -nimiselle monimuotoiselle tutkimus- ja hoitolaitokselle, joka auttaa syöpää, HIV:iä/AIDS:ia, diabetesta ja muita katastrofaalisia tauteja sairastavia.

Ei siinä vierähtänyt näköjään kuin puoli vuosisataa B.B. Kingin koko levytysurasta, ennen kuin äijä sai ulos ensimmäisen joulualbuminsa. Jo silmäys kappaleluetteloon paljastaa, että kaikkein kalutuimmat laulut on jätetty pois - et löydä Kulkusia, Petteri Punakuonoa, Pikku Rumpalipoikaa etkä edes Valkeata Joulua, mistä kiitos - vaan King tarjoaa oikeastaan juuri sellaisia kappaleita, joita äijältä odottaakin kuulevansa, kuten "Please Come Home For Christmas", "Lonesome Christmas", "Merry Christmas Baby" ja "Christmas Comes But Once A Year". Siis tämä ei tunnu niin perinteiseltä joululevyltä - sellaiselta, jota kuunnellaan vain jouluna - vaan tätä pystyy kuuntelemaan muulloinkin, tosin ei sentään kesähelteillä. Joten - jos olet B.B. King -fani, niin kyllä tämä albumi tuo jotain ekstraa joulun henkeä joulupyhiksi.

Kyllähän BeeBeen äänessä kuuluu jo selvästi vanhan miehen ote, mutta Lucille soi entisellään - ja hyvin. Monet kappaleista on vedetty tylysti shufflena, mutta oikeasti ihan makeasti - onhan äijän tiukka vakiobändi asialla.
B.B. heittää uusiksi vuonna 1960 Kentille levyttämänsä kappaleen "Christmas Celebration", joka lienee Jesse Thomasin sävellys eikä BeeBeen. Kappale on hieno joulublues, joka poimittiin mukaan loistavalle japsikokoelmalle "Blue Blue Christmas - 20 All-Time Greatest Xmas Blues". Levy on vielä tänäkin päivänä paras joulublues-ceedee mitä löytyy. "Christmas Celebration" on julkaistu muillakin kokoelmilla, mutta ainoastaan japsit ovat yhdistäneet singlen molemmat puoliskot yhdeksi pitkäksi kappaleeksi. Muilla julkaisuilla kuullaan vain Part 1. Kingin uusi versio kappaleesta jää selvästi jälkeen - ei mahda mitään. Cd:ltä löytyy myös pari instrua, mutta jotenkin itse koen kaikki jouluinstrumentaalit vain täytepaloiksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, enkä ole niistä niin hirveästi kiinnostunut. Nämä tosin on puettu sellaiseen asuun, että niitä ei aivan heti joulukappaleiksi edes tunnista, kuten B.B:n oma uusi sävellys "Christmas Love". "I'll Be Home For Christmas" on myös tällä kertaa instru - ja koska olette viimeksi kuulleet urkusoolon Kingin kappaleella? Kolmannen instrun, varsin perinteikkään Auld Lang Synen, sentään tunnistaa joulunajan lauluksi.

Muutenhan tämä joululevy ei ole nyt niin hirveän kummoinen. Toisaalta joululevyjä arvioitaessa itse käytän huomattavasti lievempiä kriteerejä verrattuna "normaaleihin" julkaisuihin. Tietysti jonkinlainen taso pitää olla - enkä arvioi niitä muutenkaan hampaat irvessä vaan sopivan rennosti. Itse asiassa minusta tällä cd:llä on viisi vallan erinomaista joulubluesia: "Lonesome Christmas" (Lloyd Glenn), "Back Door Santa" (Clarence Carter), "Christmas In Heaven" (The Dominoes), "Blue Decorations" (säv. Gillespie) sekä "Christmas Comes But Once A Year" (säv. Milburn-Schubert). Näitä tuttuja joulubiisejä voi kyllä suositella ahkeraankin kuunteluun. Mitään upouutta onnistunutta joulubiisiä (joita aina haen joulu-ceedeiltä) levy ei kuitenkaan tarjoa.

Tuoreella, lähinnä rock- ja pop-artistien jouluversioita sisältävällä kokoelmalla "A Very Special Christmas 5" B.B. King ja Blues Travelersin huuliharpisti & laulaja John Popper vetäisevät duettona "Back Door Santa" -biisin. On vähän makuasia, kumpi versio on parempi. Omalla levyllään B.B. esittää sen mukavana shufflena, mutta tässä duetossa taas bändi vetää tosi tiukasti ja molemmat solistit (yllättäen myös Popper) laulavat intensiivisesti. B.B. taas skulaa Lucillea paremmin tuossa omassa versiossaan.

Teksti: Markku Pyykkönen
(julkaistu BN-numerossa 6/2001)


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit