Danger Zone




Hardline oli alun perin amerikkalainen hard rock – yhtye. Sen ytimen muodostivat veljeksen Johnny ja Joey Gioeli. Heidän avukseen ryhtyi Journeystä tuttu ja tuohon maailman aikaan juuri Bad English – yhtyeestä lähtenyt Neal Schon. Bassoon bändi hommasi Todd Jensenin ja rumpuihin myös Bad Englishissä soittaneen ja nykyään Journeyn riveissä vaikuttavan Deen Castronovon. En ole bändin debyyttiä kuullut, mutta kuvittelen sen olen perus-AOR-meininkiä, 90-luvun alun hengessä. Pikakelaus tähän päivään.

Hardlinen toinen tuleminen on pitkälti Frontiers-pomo Serafino Peruginon ansiota. Hän suostutteli Johnnyn jatkamaan bändiä ja kirjoittamaan kappaleita italialaisen Alessandro Del Vecchion kanssa. Kokoonpanon täydentävät Alen tyttöystävä Anna Portalupi bassossa, Francesco Jovino (Udo) rummuissa ja Thorsten Koehne kitarassa. Thorsten soittaa Alen kanssa myös Eden’s Cursessa.

Danger Zone on yllättävän pitkälti juuri nimensä veroista raskaampaa rockia. Johnnyn ääni toimii kerrassaan hienosti. Paikka paikoin siitä tulee mieleen jopa loistava, nyt jo edesmennyt, Ray Gillen. Kyllä, hän on niin hyvä. Musiikillisestikin liikutaan jossain Badlandsin ensimmäisen levyn ja vastaavien paikkeilla. Kappaleissa on paljon kitaraa, riffit ovat teräviä ja soolot tyylikkäitä. Kosketinosuudet ovat lähinnä tuomassa syvyyttä ja sävyjä. Se on ehkä vähän yllätys, koska kappaleet ovat kuitenkin pääasiassa Alen käsialaa. Jos levyltä parhaita raitoja pitää etsiä, niin heti alusta löytyvät Fever Dreams, 10 000 Reasons ja nimikappale ovat aika lähellä niitä. Ei levyllä varsinaisia täytekappaleita ole, mutta pari biisiä lyhyempänä se olisi ehkä toiminut vielä paremmin.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit