Bring Heavy Rock to the Land




 

Tuskin Jorn Landen levyistä on kirjoitettu arviota mainitsematta miehen erinomaisen hienoa lauluääntä. Se oli itse asiassa se juttu, joka mielenkiintoni hänen musiikkiaan herätti. Tuo tapahtui Arkin esikoislevyn aikoihin. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Ark hajosi, Jorn liittyi Masterplaniin, lähti siitä, teki soolouraa ja palasi saksalaisbändiin. Nyt on jälleen soololevyn aika. Parin edellisen tekeleen jäljiltä odotukset ovat korkealla. Nyt olisi nimittäin taas hyvän levyn aika. Ääni Jornilla on edelleen kunnossa.

 

Jornin viime aikaisia levyjä on vaivannut ylenmääräinen synkkyys, raskaus ja suorastaan yksitoikkoinen junttaus. Metallia on ollut aavistuksen liikaa. Nyt on hieman toisin. Kuten levyn nimestä voi arvata, tällä kertaa Jorn kumppaneineen esittää muutaman pykälän kevyempää, ehkä jopa aavistuksen, jos mahdollista, perinteisempää heviä ja nimenomaan heavy rockia.

 

Levy alkaa näppäillyllä kitaralla ja ohuella kosketinmatolla jonka päälle Jorn laulaa raastavalla äänellään tiestään ja kohtalostaan. My Road toimii alkusoittona levyn nimikappaleelle, jonka korni teksti hakee vertaistaan. Alku on silti lupaava. Sitten seuraa kolmikko A Thousand Cuts, Ride Like The Wind ja Chains Around You. Ne ovat levyn helmet. Kolmikon ensimmäinen on silkkaa Dioa, toinen myös Saxonin aikanaan esittämä Christopher Cross -coveri ja jälkimmäinen menisi Joe Lynn Turnerin aikaisesta Rainbowsta. Valitettavasti siinä ne herkut sitten olivat. Loppuhuipennus on aika jäätävä. Levyn viimeinen raita I Came To Rock on nimittäin melkein kantria.

 

Kuten jo kävi ilmi, Bring Heavy Rock to the Land on selvästi erilainen levy kuin Jornin pari edellistä. Tässä olisi nyt sitten raskasta rockia raskaan metallin sijaan. Onhan sekin jotain. Onko se parempi vai huonompi? Siihen on muutaman kuuntelukerran jälkeen hankala vastata. Musiikiltaan tämä on monipuolisempi kuin vaikkapa vuoden 2009 Spirit Black. Toisaalta sävelkynä ei ole ollut ihan niin terävä kuin olin toivonut. Toivottavasti seuraavalla kerralla.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit