Impellitteri: System X




Juttelin Graham Bonnetin kanssa tästä levystä joskus sen ilmestymisen aikoihin. Hän ihmetteli itsekin miksi ihmeessä suostui taas tekemään levyn Chris "olen nopeampi kuin Yngwie" Impellitterin kanssa. Miesten edellinen yhteistyö oli kantanut hedelmää loistavan Stand In Line -levyn verran. Lyhyellä  Japanin kiertueella miehet riitaantuivat ja erosivat. Vaan jotenkin aika kultaa muistot ja Grahamilla oli omien sanojensa mukaan mielessä tuon ensimmäisen yhteisen levyn äänitykset ja niiden hyvä tunnelma. Eihän aika entinen koskaan palaa.

System X alkaa parilla erittäin hyvällä kappaleella. United We Stand on tietenkin uhoa 11.9.01 tapahtumien jäljiltä. Teksti on mitä on, mutta kappale on vahva. Samaa voi sanoa seuraavaksi kuultavasta Perfect Crimesta. Sitten taso laskee. Kappaleista tulee ihmeen hengettömiä. Tekstit ovat lähes ala-arvoisia. "She’s a nighttime lover, she’ll never meet your mother" kuvastaa levyn sanoituksellista antia. Tuon lausahduksen kirjoitti Grahamin vaimo Jo Eime. Puhtaita papereita sanoituksellista ansioista ei saa Chriskään. "When I’m in her bed, no masturbation" laulaa Bonnet ihan pokkana levyn päättävässä Falling In Love With The Stranger -kappaleessa. Biisi sinällään on ihan hyvä ja kuulostaa siltä miltä Bonnetin luotsaama Rainbow voisi 2000-luvulla kuulostaa. Myös edellinen raita What Kind Of Sanity toimii hyvin.

System X yritti olla samalla moderni levy ja samalla jonkinlaista jatkumoa Stand In Linelle. Eihän moinen voi onnistua millään, ainakaan täydellisesti. Yleissoundi on ajan henkeen sopivan raaka. Kitaraa kuullaan paljon, mutta jotenkin Chrisin jutuista on paras terä poissa. Neo-klassinen tyyli on ehkä aikansa elänyt juttu. Levyn kasarivaikutteista ja muutenkin hyvästä tunnelmasta vastaa Glenn Hughesin Amerikan bändin kosketinsoittaja Ed Roth.

6/10

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit