The Lost Session




John Mayall ja Albert King tutustuivat kun brittibluesin kummisetä keikkaili Bluesbreakers-bändin kanssa USA:ssa. Länsirannikolle muuttanut Mayall osallistui jo vuonna 1969 julkaistun Years Gone By -levyn äänityksiin. Mutta silti ajatus King'iä kymmenen vuotta nuoremmasta valkoihoisesta brittituottajasta ei heti tunnu käyvän järkeen. Ja ehkä samoin ajeteltiin Stax-levy-yhtiössä sillä he siirsivät yhden päivän sessioista syntyneet nauhat varastoonsa ja sieltä ne löydettiin vasta 80-luvulla kun Fantasy-yhtiölle siirtynyt masternauha-varasto inventoitiin tulevia julkaisuja silmällä pitäen.

Olen yleensä innostunut arkistojulkaisuista ja kun löysin tämän levyn, otin sen ennakkoluulottomaan kuunteluun. Ymmärrän, että jokainen albumi sekä päätös julkaistaanko se vai ei, liittyy sen äänittämisen aikakauteen ja markkinatilanteeseen. Tämän levyn musiikki ei kuulostanut sellaiselta mitä Albert King oli 60-luvun lopulla julkaissut. Oikeastaan vain Sun Gone Down olisi voinut olettaa äänitetyn Years Gone By sessioissa. Sessioissa mukana olleet puhaltajat tulivat jazz-maailmasta ja Albert kuulostaa levyllä jazzimmalta kuin koskaan ennen tai tämän session jälkeen. Toisaalta kun tämä levy julkaistiin, oli kitaristin fanit kuulleet jo monenlaista musiikkia idoliltaan. The Lost Sessionin erilaisuus ei taatusti vaivannut enää ketään.

The Lost Session on ammattimiehen tekemä (laadukas) kotiäänitys, jota tuskin tehtiin julkaisumielessä.mSe ei missään nimessä kestä kiinnostavuudessaan vertailua kitaristin muutamalle aiemmalle levylle, mutta kuuluu silti miehen fanin hankintalistalle. John Mayall kasasi yhdessä neljän sessioissa soittaneen muusikoiden kanssa kokoonpanon, joka äänitti vuoden 1971 lopussa Jazz Blues Fusion -albumin.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit