Steve Cropper, Pops Staples & Albert King: Jammed Together




Vuonna 1914 syntynyt Pops Staples näki nuoruudessaan bluesin ensimmäisen aallon levyartisteja kuten Robert Johnsson, Charlie Pattonin ja Son Housen esiintymisiä, mutta kitaraa itsekin soittava mies tunnetaan paremmin gospel-laulajana ja perheensä lauluyhtyeen The Staple Singers'in johtajana. Vuonna 1969 hän oli usean levy-yhtiö vaihdoksen jälkeen Albert Kingin ja Steve Cropperin kanssa samassa Stax-yhtiössä. Jälkimmäinen kuului yhtiön studiobändiin Booker T. & M.G's ja soittaa komppikitaraa Albertin läpimurtolevyllä Born Under A Bad Sign. 

Mike Bloomfield, Al Kooper ja Stephen Stills saavuttivat yllätysmenestystä Super Session levyllään. Syyskuussa 1968 ilmestynyt albumi herätti taatusti huomiota, mutta uskon Staxin huomioineen myös Muddy Watersin, Bo Diddleyn ja Little Walterin Super Blues -albumin ja sen jatko-osan Super Super Blues, jotka molemmat julkaistiin ennen Al Kooperin vastaavaa. 

Ostin tämän levyn itselleni innostuttuani kuuntelemaan Albert Kingin tuotantoa. Yllätyksekseni koin onnistumisen iloa tunnistaessani eri kitaristien tyylit. Kolmen kitaristin voimin mennään levy alusta loppuun ja välillä he kaikki sooloilevat samanaikaisesti. Onneksi heillä kullakin on varsin erilainen soundi, joten tunnistaminen ei ole niin vaikeaa. Jokainen herroista sooloilee myös vokaaliosuudella vaikka levy enimmäkseen onkin instrumentaalinen. 

Tällaisen levyn tekeminen on varmasti ollut muusikoille mieleinen, sillä tässä mennään soittajien ehdoilla. Kuulijalle nämä levyt ovat harvoin niitä kaikista rakkaimpia tai eniten levylautasella soivia. Mutta näiden herrojen R&B ja soul kulkee niin nautittavaa menoa basisti Donald Dunn'in tuodessa siihen oman osansa marmelaadia (=jammed).

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit