Mr. Lucky




John Lee Hookerin teki 1989 yllättävän comebackin 41 vuotta ensimmäisen hittinsä jälkeen julkaisemalla The Healerin. Mr. Lucky jatkaa samaa linjaa eli studiossa on jälleen käynyt iso joukko ikäluokkaa (kai kahta) nuorempia staroja. Myös musiikilliseti albumi on edeltäjänsä kaltainen eli ehdottoman laadukas mutta ei mitenkään yllätyksellinen.

Levyn omia suosikkeja ovat sen nimikappale, jolla vieraileva Robert Cray soittaa kunnioitettavan hyvin yhteen Hookerin omien heittojen väliin (tai päälle). Levyn ehkä kaikista viilein esitys on kuitenkin Albert Collinsin kitaroima jazzahtavan hidas Backstabbers, jonka urkuosuudet taitaa soittaa Booker T. Jones. Toinen huippuhetki on Hookerin vanhan soittokamun Van Morrisonin kanssa duetoitu 30-luvun klassikko I Cover The Waterfront.

Albumin eräänlainen heikkous on se, että lähes kaikilla sen kappaleista vierailee yksi tai useampi nimimuusikko jolloin välillä John Lee näiden varjoon. Yksi tällainen on avausraita I Want To Hug You, jolla keskiössä on Chuck Berryn varjoon jäänyt taustavoima pianisti Johnnie Johnson. Mutta koska Johnsonin työskentelyä on niin suuri ilo kuunnella ei tämäkään raita yksittäisenä palana mikään heikko ole, päinvastoin. Keith Ritchardsin kanssa soitettu Hookerin alkuajan suuri hitti Crawling King Snake menee sekin vahvasti vierailijan piikkiin.

John Lee Hooker & Friends 1984-1992 DVD:ltä löytyy kaksi maestron ja Ry Cooderin klubiesitystä vuodelta 1991. BBC kuvasi tammikuussa 1992 ohjelmaansa The Late Show intiimin klubisession, jossa Hooker esitti kolme tämän levyn biisiä; John Hammondin kanssa soitettu Father Was A Jockey, Robert Crayn kanssa duetoitu Mr. Lucky ja Ry Cooderin kanssa esitetty Crawlin' King Snake. Alle tunnin mittaisen levyn päättää The Boogie, jolla esiintyvät vierailijoina Albert Collins ja harmonikassa Charlie Musselwhite. Alkulämmitelyn jälkeen lavalle kapuavat pianisti Johnny Johnson sekä Robert Cray ja Hookerin kanssa pari  vuotta aiemmin yhdessä Grammyn pokannut Bonnie Raitt. Tässä vaiheessa John Lee pomppaa ylös tuoliltaan kuin parikymppinen. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit