No Bad Habits




Graham Bonnetin toinen soololevy No Bad Habits alkaa jämäkän riffin omaavalla Bad Days Are Gone rallatuksella. Se kuulostaa jonkin verran varhaisen Whitesnaken ja Uriah Heepin sekoitukselta. Syy lienee siinä että kappale on Bob Youngin ja Micky Moodyn käsialaa. Siihen loppuivat tämän levyn ilonaiheet. Todella korkealta kulkeva Is There A Way To Sing The Bluesia pitää kuunnella tovi ennen kuin laulajan tunnistaa Bonnetiksi. Cold Ladylla soitetaan Status Quo -tyyppistä ränttätänttää. Can’t Complain on Pin Ups -aikakauden Bowien mieleentuova kappale. Ei siis hyvä.  Francis Rossin kirjoittama Givin’ Up My Worryin’ rokkaa hieman rankemmalla otteella. Stand Still Stella on puhdasta Jerry Lewis tyylistä pianovetoista rock’n’rollia. High School Angel polttaa verkkokalvolle kohtauksen vanhasta jenkkiläisestä leffasta jossa tytöt kulkevat kesämekoissa, hattaraa syöden ja tötterötukkaiset pojat piirittävät heitä valtavilla amerikanraudoillaan. Pyramid diskopoljentoineen on kuin Abbaa. Singlenäkin julkaistu reggae-raita Only You Can Lift Me on löysyydestään huolimatta yllättävän piristävä veto. Ensimmäisellä soolollaan Bonnet teki hyvin radiosoittoa saaneen version Bob Dylanin It’s All Over Now, Baby Bluesta. Hän yritti monistaa tuon onnistumisen coveroimalla tällä kertaa Dylanin I’ll Be Your Baby Tonightin. Kappaleen päivitys 70-luvun lopun diskoksi ei ole kovin onnistunut. No Bad Habitsillä ei kovin montaa hyvää saati erinomaista raitaa ole, mutta niistä ehdottomasti heikoin jätetty viimeiseksi. Levyn päättävä Won’t You Join Me on torvineen ja kaikkineen aivan puhdasta huumoria.

No Bad Habitsista on julkaistu ainakin kolme erilaista versiota. Erilaisia ne ovat lähinnä kappaleiden järjestykseltä. Venäläisten tekemä CD noudattelee japanilaisen vinyylin biisilistaa.  

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit