Karma




Genesiksen Calling All The Stations -levyllä puolet rummuista soittanut Nick D'Virgilio tuli tutuksi ensin amerikkalaisen Spock's Beardin rumpalina ja sittemmin solistina. Muutamassa vuodessa Nickistä kasvoi yhtyeensä tärkein jäsen, säveltäjä ja keulahahmo. Materiaalia pulppusi kuin avoimesta valtimosta. Sitä jäi Spock's Beardilta yli ja sitä riitti soololevyksikin.

 

Karma on Nickin ensimmäinen soolo. Hän on kirjoittanut melkein kaiken musiikin itse ja soittaakin levyllä lähes kaikkea mahdollista. Basso-osuuksissa auttoivat Dave Carpenter ja Bryan Bellar, pianoa pimputtaa yhdellä raidalla Ryo Okumoto, toinen parta Alan Morse soittaa pari kitarasooloa, samoin tekee mm. Frank Zappan kanssa soittanut Mike Keneally, loput ylimääräiset kitarat esittää Rick Mussallam.

 

Karma on musiikiltaan hyvin pitkälti Nickin aikaisen Spock's Beardin kaltaista musiikkia. Ehkä kappaleet ovat aavistuksen helpommin lähestyttäviä. Progeleimaa ei tarvitse painaa, aikakaan kovin kovaa, ihan jokaiseen biisiin. Esimerkiksi nimikappale on silkkaa lattarirymistelyä ja lallattelua. Toki mukana on myös pitempiä teoksia, kuten levyn päättävä kolmeosainen Paying The Price, mutta sekin koostuu selkeistä kappaleista. Levyllä ei ole progea progeilun vuoksi. Nick laulaa erinomaisesti esimerkiksi pianovetoisella Come What Mayllä. Kokonaisuutena Karma on raikas ja kuulijaansa piristävä levy. Se on rento ja välitön. Se on vähän kuin aurinkoinen kevätpäivä.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit