Feel Euphoria




 

Los Angelesista tuleva progeporukka Spock's Beard oli nuoruudessaan fanittanut kovasti Genesistä. Vuonna 2002 yhtye oli saman tilanteen edessä kuin esikuvansa. Se oli julkaissut teemallisen tuplalevyn ja sen pääasiallinen säveltäjä ja laulaja oli pakannut kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttanut Nashvilleen. Phil Collins vaati hieman vakuuttelua ennen kuin hän suostui ryhtymään Genesiksen uudeksi solistiksi. Spock's Beardin rumpali Nick D'Virgilio joutui vakuuttamaan yhtyeensä muut jäsenet siitä että hän olisi kykenevä hommaan. Niille jotka epäilevät Nickin laulutaitoja suosittelen perehtymistä hänen ensimmäiseen soololevyyn Karma.

 

Feel Euphoria on jännä levy. Toisena päivänä se on erittäin hyvä, joskus se on kokoelma sekavaa sillisalaattia. Sillä ei varsinaisesti ole montaakaan erinomaista kappaletta, mutta jotenkin kokonaisuus vain houkuttaa kuuntelemaan. Levyn soundi on hyvä. Heti kärkeen yhtye lataa sellaisen kolmikon, ettei sitä ole tunnistaa samaksi porukaksi, joka oli soittanut vuonna aiemmin Snowlla. Varsinkin levyn avaava Onomatopoeia on sellaista rymistelyä, että bändin vanhoilla faneilla oli siinä aikanaan pureksittavaa. Spock's Beard määritteli tällä levyllä progensa uudelleen. Yhtye uudisti tyyliään. Oikeastaan vain herkkä Ghosts Of Autumn kuulostaa vanhalta Spock's Beardilta. Ei Spock's Beard aivan yhtä hyvin menestynyt kuin Genesis, mutta onnistui jatkamaan uraansa kuitenkin.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit