Here I Am




Luin aikoinaan ylistyksiä tuolloin vasta 20-vuotiaan Brownin kakkosalbumista Heads I Win, Tails You Lose. En kuitenkaan hankkinut sitä ja nuoren miehen nimi unohtui pariksi vuodeksi. Kun tämä hänen kolmas albumi ilmestyi maaliskuussa 2012, otin sen välittömästi kuunteluun. 

Blues on selvästi kovassa nosteessa ja suurten levy-yhtiöiden selän takana toimivat pienet ja nopealiikkeiset yhtiöt ovat kiinnittäneet talleihinsa useita nuoria soittajia. Oli Brown on yksi näistä alle 2-kymppisenä esikoislevynsä julkaisseista. Heidän kohtuuttomana vertailukohtana pidetään usein legendaarista kitaristia Stevie Ray Vaughania. En lähde tällaiseen vertailuun eikä siihen näytä lähtevän nuoriherra Brownkaan sillä näiden kolmen ensimmäisen levyn perusteella tämä kolmas on selvästi kypsä kokonaisuus, jossa on riittävän paljon hienoa biisintekotaitoa, kiinnostavia kitarointeja ja edeltäneitä levyjä sielukkaampia laulutulkintoja. 

Here I Am on konstailematon bluesrock-albumi, johon ei voi olla tykästymättä. Maailmaa se ei muuta mutta mahtavaa kuunneltavaa se kyllä on ja sopii myös taustalle soimaan. Oma suosikkini funkahtava Like A Father. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit