Eat The Heat




En pidä itseäni mitenkään intohimoisena Accept-fanina vaikka heidän levyt ovat aina ajoittain olleet kuuntelussa. Eat The Heat kuuluu niihin levyihin, joihin tutustuin vain pystyäkseni kirjoittamaan siitä jotakin näille sivuille.

Accept oli jo aiemman laulajansa Udo Dirkschneiderin johdolla siirtynyt musiikissaan kohti Amerikan soundeja. Eat The Heat on silti selvästi aiempia levyjä munattomampi eikä sen biiseistä irtoa sellaista tekemisen meininkiä kuin bändin parhaiden levyjen kappaleista. Olen kuunnellut levyn vaivoin kaksi kertaa enkä aio siihen palata. Maailma on pullollaan parempaa musiikia ja Accept kataloogista mikä tahansa levy pärjää tälle. En silti syytä uutta laulajaa huonosta levystä sillä David Reese hoitaa homman täysin mallikelpoisesti. Tästä huolimatta hänen kohtaloksi tuli saada potkut heikosti myyneen kiertueen jälkeen.

Pari vuotta edellisen kirjoituksen jälkeen ostin levyn kreikkalaisen vinyylin. Samalla huomasin että sen eurooppalaisessa CD-painoksessa (vasta 1993) on käytetty alkuperäisen kasettijulkaisun kantta mutta japanilaisen CD:n biisijärjestystä. 

Petri Myllylä 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit