Blood Of The Nations




En usko päättäväni pitää tai olla pitämättä jostakin levystä sen mukaan mitä kriitikot siitä kirjoittavat. Mutta se, että useampaan otteeseen hajonnut bändi tekee uuden laulajan kanssa kiitosta saavan albumin herättää minussa kyllä uteliaisuutta. Historia nimittäin on osoittanut, että kovin harvoin moinen temppu onnistuu.

Blood Of The Nations keräsi kehuja ilmestyessää syksyllä 2010. Bändi herätettiin henkiin viisi vuotta aiemmin, jolloin se laulaja Udo Dirkschneiderin johdolla kiersi rahastamassa suuria euroopplaisia festivaaleja. Paluu studioon joko epäonnistui tai sellainen ei edes kuulunut suunnitelmiin sillä bändistä ei tuon kesän jälkeen kuulunut mitään. Vasta kesällä 2009 ilmoitettiin, että neljän vuoden takainen soittajisto sekä uusi laulaja Mark Tornillo ryhtyvät uuden levyn tekoon.

Ostin tämän levyn pian sen ilmestyttyä. Edellisen kerran olin ostanut bändin musiikkia kuusi vuotta aiemmin ja tuolloinkin vanhan Balls To The Wallin remasteroidun painoksen. Musiikillisesti nyt uidaan selvästi tuota klassikkoa syvemmissä vesissä eli Blood Of The Nations on verrattain raskasta, mutta silti riittävän melodista musiikkia omaan makuuni. Suosittelen tätä levyä kaikille itseni tyyppisille skeptikoille esimerkiksi siitä, että epätodennäköinen paluulevy uuden laulajan kanssa voi joskus jopa onnistua. Acceptin tapauksessa vieläpä erinomaisesti.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit