Steel Wheels




Steel Wheel taisi olla ensimmäinen ostamani Rollari-CD. Muistan diggaileeni sitä todella paljon ja soitin levyä tasaisin väliajoin. Joskus vuosituhannen vaiheessa siivosin levyhyllyä ja se päätyi divariin. Ottaessani sen uudelleen kuunteluun, huomasin muistavani sen poikkeuksellisen hyvin. Albumi on ehdottomasti bändin paras 80-luvun julkaisu. Heti avausraidasta Sad Sad Sad alkaen bändi vyöryttää kuulijalle ison kasan hyviä roketteja. Oma suosikkini on kuitenkin rauhallinen, viululla ja (kai?) mandoliinilla sävytetty Blinded By Love. 

Pari viikkoa ennen levyä julkaistu Mixed Emotions sinkun kääntöpuolelta löytyy todellinen helmi, hidas Fancyman Blues. Se kuuluukin itselläni niihin harvoihin vakituisesti kuuntelemiini sinkkuihin. Biisi laitettiin tuoreeltaan hyväntekeväisyyslevylle After The Hurricane, mutta Stones-kokoelmalle se päätyi vasta 2005. Tosin japanilaiselta Another Side of Steel Wheels CD-EP:ltä se löytyy yhdessä monen muun levyn special miksauksen (kuten yli kuusi minuuttinen venytetty Mixed Emotions). Myös toisena sinkkuna irroitetun Rock And A Hard Placen kääntöpuolelta löytyy blues, tällä kertaa Cook Cook Blues. Dirty Work -levyn sessioissa 1985 äänitettyä turhankin demomaista biisiä ei ole liitetty bändin kokoelmille ellei sellaiseksi lasketa 2011 julkaistua sinkku laatikkoa jossa on 45 sinkkua 45:llä CD:llä (useilla vain kaksi biisiä, mutta joissakin useampia versioita ja tällä levyllä peräti 10 joista 4 on eri miksauksia Roack And A Hard Placesta (jotka löytyvät myös japanilaiselta EP:ltä)). Kolmas sinkku Almost Hear You Sigh ei sisältänyt mitään specialia. Sitä vastoin levyn neljäs single sisälsi non-album trackin Wish I'd Never Met You ja A-puolesta Terrifyingistä sekä uuden miksauksen että venytetyn version. Maxi-singlelle laitettu pitkä versio löytyy nykyään Spotifystä. Nyt kun Stones on julkaissut kiertueelta uutta katseltavaa ja kuunneltavaa niin ehkä jonakin päivänä Steen Wheels saa deluxe-painoksen, jolloin nämä harvinaisemmat biisit ja versiot pääsisivät osaksi kokonaisuutta. 

Kuunneltuani joitakin vuosia sitten koko bändin tuotannon, järkytyin kuinka huonoja levyjä bändi oli pukannut 80-luvulla ulos ennen tätä pienoista helmeä. Näin ensimmäisen kerran bändin heidän Urban Jungle kiertueella Kölnissä 31.5.1990. Tuo kiertue jäi "eläkkeelle" siirtyneen basisti Bill Wymanin viimeiseksi bändissä. 

Petri Myllylä / 28.09.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit