Piledriver




Itseäni viisi vuotta vanhempi naapurin poika tutustutti itseni joskus 70-luvun lopulla bändiin nimeltä Status Quo. En tosin muista diggasinko sitä yhtään enempää kuin Pink Floydia tai muita rumpuja soittavan kaverini suosikeista. 

Muutama vuosi myöhemmin eräs koulukaverini innostui The Quo'sta, mutta itselleni se jäi tuolloinkin hieman etäiseksi kuunnellessani hieman "vakavampaa" musiikkia. Status Quo taisi olla itselleni liian kapakkabändimäinen boogie. Aika ei ollut tuolloin oikea. Lopulta vuonna 1986 hankin bändin levyn, mutta palataan siihen myöhemmin. 

Hankin tämän levyn itselleni tiedostomuodossa keväällä 2012 eli lähes 40 vuotta sen julkaisun jälkeen. Vinyylin sain hyllyyni vasta pari vuotta myöhemmin. Yhden kuuntelun perusteella en ole valmis levyä juuri moittimaan, mutta en tässä tapauksessa myöskään kehumaan. Diggaan hiukan samanlaista musiikkia vuodesta 1972 lähtien tehnyttä (ja kuten Quo, yhä toiminnassa olevaa) Foghatia, joka on minusta musiikillisesti taitavampi porukka. Heihin verrattuna Status Quo on hiukan poppimaisempi ja kaupallisesti selvästi menestyneempi. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit