Hello!




Status Quo ei kuulunut nuoruuteni suosikkeihin 80-luvulla. Toki englantilaisnelikon suurimmat 70-luvulla tehdyt hitit olivat itselleni tulleet tutuiksi, mutta kuuntelin tämän levyn kokonaisuudessaan vasta keväällä 2012. Tiesin Hello!:n suurimman hitin Caroline olevan yksi bändin tunnetuimpia kappaleita. Levyn muu sisältö oli itselleni uutta. 

Muutaman kuuntelukerran jälkeen olin tyytyväinen vain siihen, että albumi ei tarjonnut itselleni häpeää sen kuuntelematta jäämisestä. Kahdeksan biisin joukosta niistä mikään ei herättänyt minussa suurta ihastusta. Esimerkiksi levyn päättävä yhdeksänminuuttinen Forty-five Hundred Times kuulostaa aikamoiselta sekameteliltä. Kokonaisuutena levy on kuitenkin keskihyvää boogie-rockia ja varmasti oman aikansa nuorille rakas albumi. 

Albumilla oli ilmestyessään vain seitsemän uutta biisiä sillä Softer Ride oli julkaistu edellisen albumin hitin Paper Planen b-puolella. Toisaalta Carolinen singlen b-puoli Joanne päätyi osaksi albumia vasta vuoden 2005 uusintajulkaisulla. Vinyylihyllyssäni olevalta 1983 uusintapainoksella biisiä ei löydy, mutta 2013 LP-julkaisulle se on vihdoin laitettu. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit