Paradox Hotel




The Flower Kings luottaa löyhään teemaan tuoreimmalla Paradox Hotel –levyllään. Oikeastaan vaikuttaa siltä kuin Roine Stolt ja kumppanit haluaisivat tehdä jonkinlaisen kunnianosoituksen legendaarisille teemalevyille. Jollain tapaa osasta kappaleita nimittäin tulee mieleen Frank Zappan Joe’s Garage ja toisaalta Pink Floydin The Wall. Varsinkin Bavarian Skies ja Mommy Leave The Light On kuulostavat päivitetyiltä versioilta vanhoista Floyd-klassikoista Goodbye Cruel World ja Mother. Eivät musiikillisesti vaan ajatuksiltaan ja ideoiltaan.

 

Siitä ei The Flower Kingsin kohdalla pääse mihinkään, että miehet ovat aivan järkyttävän hyviä muusikoita. Soitto levyllä on erinomaista. Pitkiä soittokohtia riittää ja yleensä ne toimivat ihan kelvollisesti. Eipä moitteita voi antaa kovin paljon tuotannostakaan. Ainostaan Stoltin terävälle kitarasoundille tekisin jotain.

 

Nämä muusikot julkaisevat vuosittain niin paljon musiikkia, että EU:n pitäisi julistaa heille jonkinlainen kiintiö tai ainakin laatutakuu. Nyt nimittäin tälläkin levyllä on selviä huteja enemmän kuin täysosumia. Sellaisia menetteleviä kappaleita on paljon, mutta kun musiikkia on kaksi levyllistä, montaa heikkoa tai heikohkoa vetoa ei viitsi, jaksa tai pysty kuuntelemaan. The Flower Kingsiä vaivaa pieni progea progen vuoksi tauti ja siksi kappaleita paisutellaan suotta. Yrittäkääpä kirjoittaa hyviä neljän minuutin biisejä seuraavalle levylle. Toisaalta kun laskee yhteen tämän levyn hyvät minuutit, niistä olisi saanut komeasti kasaan hienon yhden CD:n mittaisen levyn. Vähän olisi ollut enemmän. Taas!

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit