Ashton & Lord: First Of The Big Bands




Innostuttuani teini-ikäisenä 80-luvun alussa Deep Purplen musiikista lainasin kotikaupunkini kirjastosta bändin jäsenien soololevyjä. First Of The Big Bandsia en kuitenkaan sieltä löytänyt ja kuulin sen vasta 90-luvulla kun eräs kaverini lainasi minulle omaa saksalaista valkoiselle vinyylille prässätyä uusintapainosta. Omaan hyllyyni levy päätyi vasta 2009 (remasteroitu CD) ja 2015 (alkuperäinen LP).

Jon Lord tutustui kosketinsoittaja kollegan Tony Ashtoniin jo ennen liittymistään Deep Purpleen. Miesten ensimmäisen yhteistyön tuloksena syntyi syksyllä 1970 äänitetty leffa soundtrack The Last Rebel. Noihin aikoihin Ashtonin bändi Ashton, Gardner & Dyke toimi usein Purplen lämppärinä. Vuoden 1971 aikana kypsyi ajatus yhteislevystä.

First Of The Big Bands syntyi pala palalta reilusti yli kaksi vuotta kestäneenä ikuisuusprosessina. Ensimmäisen sessio äänitettiin lokakuussa 1971 Purplen päätettyä Fireball kiertueensa Englannin osuuden. The Beatlesin toimistorakennuksen kellarissa syntyi Geoff Emerickin tuottamaan levyn avausraita We're Gonna Make It. Seuraavana päivänä Air Studiosilla äänitetty Celebration saatiin markkinoille tasan vuotta myöhemmin lokakuussa 1972 jolloin Deep Purple mark II oli Saksassa äänittämässä viimeistä albumiaan (ennen 1984 comebackia). Tuon harvinaisen singlen kääntöpuolella oleva Sloeback ei ole mukana LP:llä. Kyseinen biisi julkaistiin 2009  vain tiedostomuodossa yhdessä muun albumin kanssa ja biisi oli elämäni ensimmäinen latausostokseni ja samalla minulle pitkästä aikaan aivan uusi Deep Purple perheen biisi.

Tony Ashton ehti vaihtaa AGD:stä Familyyn ja Deep Purple siirtyä Gillan/Glover kokoonpanosta Hughes/Coverdaleen ennen kuin First Of The Big Bands sessiot saatiin päätökseen sillä sen viimeinen biisi Shut Up äänitettiin vasta syksyllä 1973. Albumia ei kuitenkaan saatu julkaistuksi vielä vuoteen sillä Purplen managerit pelkäsivät sen sotkevan bändin fanien ajatuksia tulevasta Burn-LP:stä. Ja toki Ahton/Lord yhteistyöalbumi on kaukana Purplesta. Sen leppoinen, paljon torvia ja taustalaulajia sisältämä musiikki on kuitenkin hieno osa Jon Lordin laaja-alaista musiikillista tuotantoa.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit