Adam & Eve




The Flower Kings on tehnyt kymmenennen levynsä, vähän laskutavasta riippuen. (tämä arvio on vuodelta 2004) Tällä juhlalevyllä ruotsalaisen progen lippulaiva karahtaa valitettavasti pahasti karille. Ideoita ja kunnianhimoa kitaristi ja säveltäjä Roine Stoltilta ja kumppaneilta ei ole ikinä puuttunut. Välillä kukkakuninkaiden touhu lähtee vain täydellisesti käsistä. Kappaleet venyvät liikaa ja niissä on liikaa kaikkea, soittoa. Laulua, sooloja jne. Levyllä on mittaa aivastuksen verran alle 80 minuuttia.

 

Levyn aloittava Love Parade kestää reilut 19 minuuttia. Siinä on todellakin kuuntelemista, koska tuossa hieman uskonnollisviritteisessä, rauhallisessa kappaleessa, ei tapahdu ihan valtavia. Kappale etenee hissukseen ja tunnelma on lähinnä haukotuttava. Roinen pitkät kitaraosiot vain lisäävät leukojen venyttelyä. Suurin osa levyn materiaalista on samanlaista. Edes kuulokkeet päässä keskittyminen ei auta. Uni tulee väkisin silmään.  

 

Adam & Eve ja A Vampire's View ovat kappaleina reippaampia. Miksei niitä ole tehty kunnolla. Miksi kaikki yliteatraalisuus laulamisessa? Minkä takia noiden kappaleiden lauluissa on käytetty King Diamondilta tuttua kähinää ja ähinää. Missä on isoäiti? Miksi ihmeessä?

 

Toinen ihmetyksen aihe on se, että levylle on pyydetty mukaan, jo bändin Meet The Flower Kings -DVD:llä kitaraa soittanut, Pain Of Salvation – mies Daniel Gildenlöw. Kitaransoiton sijasta Danielin tehtävä levyllä on soittaa kolistimia ja tehdä ääntä. Hukkaan heitettyä potentiaalia, sitä tällä orkesterilla on paljon.

 

Adam & Eve on sitä vanhaa hihhuliprogea, josta ovat innoissaan kaikki ne, joiden mielestä Yesin Topographic Oceans on edelleen maailman hienoin levy. Yesillä ja The Flower Kingisllä on levynsä, mutta ne eivät ole nämä kaksi.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit