On The Level




Ollessani 12-vuotias naapuriin muutti perhe, jonka itseäni vanhemmilla pojilla oli levyhyllyssä paljon kiinnostavaa musaa. Yksi tällaisista levyistä oli On The Level. Haluaisin kovasti väittää että tutustuessani syvällisemmin Status Quo'n musaan 2000-luvun alussa olisin muistanut 70-luvun lopulla tapahtuneen ensikontaktini bändiin. Näin ei kuitenkaan ollut.

Äänitin aikoinaan 80-luvun keskivaiheilla kaveriltani kasetillisen Status Quon hittejä hänen omistamilta kokoelmalevyiltä 12 Gold Bars (Vol. 1 & 2). On The Levelin hittibiisi Down Down löytyykin kokoelman ensimmäisestä osasta. Maaliskuussa 1975 julkaistun levyn loput yhdeksän kappaletta olivat huolimatta 70-luvun ensikuuntelusta jokseenkin tuntemattomia kuunnellessani levyä ensimmäisen kerran 25 vuoteen. 

On The Level kuulostaa konstailemattomalta bluespohjaiselta boogielta, aivan kuten sen edeltäjätkin. Viimeinen raita ja levyn ainoa cover, Chuck Berry Bye Bye Johnny on aivan hervottoman hyvä ja ihmettelen miksi ihmeessä sitä ei julkaistu singlenä tammikuussa 1975 listaykköseksi nousseen Down Downin perään. Toki levyllä on muitakin herkkuja, kuten avausraita Little Lady tai Over And Done. Voisin hyvin kuvitella että tästä levystä kannattaisi aloittaa bändin albumien kuuntelu ellei jostakin syystä halua hankkia itselleen jotakin noin sadasta Quo-kokoelmasta. Remasteroitu CD sisältää neljä liveraitaa sekä Down Downin singleversion. Itse pärjään kuitenkin hienosti vinyylihyllystäni löytyvän alkuperäisen avattavilla kansilla olevalla UK-painoksella.

Petri Myllylä / 30.5.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit