Hold That Plane!




Buddy Guy siirtyi vuonna 1967 Vanguad Recorsin artistiksi ja jo seuraavana vuonna häneltä julkaistiin kaksi toisistaan kovasti eronnutta albumia Man And The Blues ja This Is Buddy Guy. Niistä myöhemmin äänitetty mutta ensimmäisenä julkaistu Man And The Blues oli turhankin siisti ja hillitty studiojulkaisu toisen ollessa karu ja aggressiivinen livelevy. Hold That Plane on näiden kahden välimaastossa viihtyvä erinomainen blues-kiekko.

Buddy Guy oli 1969 ajautunut musiikillisiin ristiriitoihin Vanguardin mistajien kanssa eikä hän halunut Hold That Planen marraskuun 1969 äänityksiin yhtiön ehdottamaa tuottajaa. Buddy oli tutustunut vuotta aiemmin managerinsa välityksellä philadelphialaiseen nuoreen radio-dj Michael Cuscunaan. Buddy oli alueella keikkaillessaan useasti esiintynyt akustisesti tämän lauantaiohjelmissa. Cuscuna tuotti New Yorkissa Hold That Planen ja toi sessioihin mukanaan myös jazz-soittajia. Näistä pianisti Junior Mance palasi Buddyn kanssa studioon äänittämään levyä Buddy And The Juniors.

Jostakin syystä vasta joulukuussa 1972 ilmestynyt Hold That Plane on erilaisuudestaan huolimatta ehkä se Buddyn onnistunein Vanguard-levy. Sen seitsemästä kappaleesta vain hidas nimikappale on Buddyn itsensä tekemä. Tosin Come See About Men hän on tehnyt pikkuveljensä ja bändinsä kakkoskitaristin Phil Guyn kanssa. Se on hidas blues, jollaisia on Guyn kataloogissa vaikka kuinka paljon. Tämä on niistä kuitenkin parhaiden joukossa ja jokaisen blueskitaroinnista kiinnostuneen kannattaa se tsekata. Kitaristin ja Junior Mancen yhteissoitto sujuu niin mallikkaasti ettei mikään ihme että Mance sai pari kuukautta myöhemmin tuottajalta uuden kutsun Muddyn sessioihin.

Covereista levyn avaava Herbie Hancockin Watermelon Man kuului kitaristin settiin jo 1967 kun livelevy This Is Buddy Guy äänitettiin San Franciscossa, mutta se julkaistiin vasta vuonna 2000. Instrumentaali on todella herkullista jazzia vaikka Buddyn ote onkin riittävän bluesmainen. Alttosaksofonisti Gary Bartz ja Buddyn bändin tenorisaksofonisti A.C. Reed antavat biisiin oman vahvan leimansa. Myöhemmin myös Albert King starttasi biisillä yhden livelevyistään.

Buddy Guyn läheinen studioesimies ja soittokaveri Willie Dixon teki Muddy Watersille 1954 hitin I'm Ready. Alkuperäisellä versiolla kitaristi Jimmy Rogers teki hienoa jälkeä, mutta ei Buddy hänestä juuri kalpene vaikka biisiin kulma onkin jazzmaisempi. Bob Geddingsin My Time After Awile on uusintaotto Buddyn vanhasta Chess-ajan singlestä. Buddyn versio Bo Diddleyn You Don't Love Me'stä ei ole oma suosikkini ja pidän esimerkiksi hänen soittokaverin Junior Wellsin 1968 versiota tätä parempana. Todettakoon että Buddy soittaa myös tuolla Coming At You -levyltä löydettävällä versiolla! Levyn päättää toinen Bob Geddingsin kappale Hello San Francisco.

Tämä ja kaksi muuta Vanguard-levyä löytyy muutaman extran kera tuplalta The Complete Vanguard Recordings.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit