Green Bullfrog Sessions




Vuonna 1991 tuottaja Derek Lawrence miksasi 20 vuotta vanhasta levystä uuden version, ja tämä tummakansinen CD onkin näistä kahdesta suositeltavampi kitaramusiikin ystäville. Alkuperäisversio saa kannatusta sen iloisemmasta ilmeestä, joka syntyy puhallinorkesterin tuomasta väristä.

Petri Myllylä

 

Green Bullfrog on hyvän tuulen levy. Mm. Deep Purplen ensimmäiset levyt tuottanut Derek Lawrence pyysi tuttuja muusikoita jammailemaan studiolle. Brittirockin kovat nimet heittivät egot nurkkaan ja soittivat sympaattisen, mutta samalla todella tiukan albumin verran lähinnä coverbiisejä. Levyn nimikappale on originaali, mutta sekin on jouduttu merkitsemään sopimussotkujen välttämiseksi Lawrencen nimiin - todellisuudessa riffi on Ritchien käsialaa. Samankaltainen riffi on kummitellut myös muutamalla Purplen biisillä.

Levyn soittajakaartiin kuuluivat kitaristit Ritchie "Boots" Blackmore, Big Jim "The Boss" Sullivan, Albert "Pinta" Lee ja Rod "The Vicar" Alexander, rumpali Ian "Speedy" Paice, basisti Chas "Sleepy" Hodges, kosketinsoittajat Tony "Bevy" Ashton ja Matt "Sorry" Fisher sekä laulaja Earl Jordan. Salanimillä pyrittiin kiertämään sopimussotkuja, joita eri levymerkeiltä hankittavien lupien haaliminen olisi tiennyt. 1970-luvun alkupuolen brittirockia sekä Deep Purplen soittajien vaiheita seuranneille useimmat nimet lienevät tuttuja.

Vaikka pidänkin enemmän Green Bullfrogin vinyyliversiosta, on Lawrencen uudelleenmiksaama cd:kin levystä pitäville ns. pakko-ostos kolmen bonuskappaleen sekä pätevän vihkosensa vuoksi. Kappalejärjestystä on cd:llä valitettavasti muutettu radikaalisti, mikä särähtää ikävästi vinyyliin tottuneissa korvissa. Kumpikin versio kertoo kuitenkin mukavasti huippumuusikoiden erilaisista vapaapäivistä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit