Feels Like Rain




Buddy Guy teki vahvan paluun vuoden 1991 levyllään Damn Right, I've Got The Blues. Usein tällaisessa tilanteessa seuraava levy seuraa tarkoin menestystä saaneen levyn viitoittamaa reittiä. Feels Like Rain on kuitenkin kiitettävän erilainen levy eikä taskukone kädessä tehty jatko-osa. 

Olen diggaillut vuosikymmeniä bluesahtavaa rockia tyyliin Rory Gallagher. Kesällä 2012 ensimmäisen kerran kuulemaani levyä voisi kutsua rokahtavaksi bluesiksi maustettuna soulilla. Esimerkiksi Marvin Gayn 1972 julkaisema Trouble Man on todella yllättävä, mutta onnistunut cover.

Levyn biiseistä Muddy Watersin klassikko She's Nineteen Years Old ja vierailijan John Mayallin kanssa tehty Junior Wells'in I Could Cry ovat lähimpänä edellisen albumin sisältöä. Jotakin aivan muuta, vaikka pop-rockia edustavat John Fogertyn 1986 tekemä Change In The Weather, jolla kuullaan itselleni vierasta country-tähteä Travis Tritt'iä. Sitä vastoin John Ellisonin vuonna 1967 tekemällä Some Kind Of Wonderfulilla vieraileva Free / Bad Company laulaja Paul Rodgersin äänestä ei voi erehtyä. 

Buddy Guy on itselleni ensisijaisesti blueskitaristi, tai ainakin diggaan hänen musiikissaan kaikista eniten miehen upeita sooloja, mutta tämä levy esittelee hänen popahtavampaa viihdeosaamista. Sellaisenaan se on kiistattoman hyvä levy, mutta kun häneltä löytyy useita parempia albumeja en suosittelisi aloittamaan tästä miehen musiikkiin tutustumista. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit