Sweet Tea




Tutustuin vuonna 1998 kuolleen blues muusikon Junior Kimbrough'n musiikkiin kymmenen vuotta myöhemmin löydettyäni The Black Keys'in. Bändine tekemä tribuuttilevy sai itseni hankkimaan missisippiläismuusikon 90-luvulla julkaistuja levyjä.

Nämä levyt taisivat ilmestyessään soida myös Buddy Guyn kotona sillä syvästä Yhdysvaltojen etelästä pohjoiseen teollisuuskaupunkiin vain 21-vuotiaana muuttanut Buddy ei ole koskaan aiemmin kuulostanut levyllä näin neekeriltä. Anteeksi rasistiseksi ilmaisuksi mielletty sana, mutta tarkoitan sillä tässä yhteydessä sitä kulttuurista eroa mikä on maatalousvaltaisessa ympäristössä syntyneiden ja eläneiden ja suuriin kaupunkeihin muuttaneiden mustien välillä. Tämä levy on äänitetty tuottaja Dennis Herringin Sweet Tea studiolla pohjois-Missisippissä. Se on Buddyn tribuutti sieltä tulleille muusikoille.

Sweet Tea'iin biisien alkuperäisesityksiin verrattuna Buddy Guy tekee niistä kitarafaneille helpommin kuunneltavia eli levy on pullollaan hänen hienoa soittoa. Mutta onneksi levyn äänitysten aikoihin 65-vuotias Buddy on uskaltanut mennä selvästi mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tästä on syytä antaa hänelle iso plussa ja levyn rohkeus myös palkitsee kuulijaa. Tämä albumi alkaa Buddyn akustisella esityksellä Done Got Old, mutta sen jälkeen albumi on raskaampi ja rupisempi kuin mikään muu Guyn julkaisema levy. Se sopii myls loistavasti niille kitaramusan ystäville, jotka eivät juuri bluesia kuuntele. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit