Muddy Waters & The Rolling Stones: Live at The Checkerboard Lounge Chicago 1981(DVD & CD)




Rolling Stones järjesti tämän unohtumattoman illan äänityksen ja kuvauksen. Ei ole siis mikään ihme että keikasta julkaistu DVD (ja varsinkin sen kanssa bonuksena ollut yhden CD:n versio) keskittyy siihen osaan keikkaa, jolloin rollarit vietailevat lavalla. Buddy Guyn omistamassa pienessä klubissa on ahdasta sekä salissa että varsinkin lavalla. Siellä nimittäin käy illan aikana kuhina. Muddy Waters tulee lavalle sen jälkeen kun hänen bändi on lämmitellyt yleisöä varttitunnin. Tästä noin puolet on tippunut pois editointihuoneen lattialle kuten myös yllättäen Muddyn I'm King Bee, Someday Baby ja County Jail. Näiden puuttuminen vääristää illan ohjelmaa ja nostaa Rollarit ja heidän lavalla olon lyhennetyn konsertin keskiöön. Pientä korvausta vastaan kokonaisen 133 minuutin keikan voi kuunnella Concert Vaultin sivuilta. 

Muddy Waters ei ollut enää vuonna 1981 nuoruutensa vedossa, mutta saadessaan yleisökseen "opetuslapsensa" Englannista, 68-vuotias veteraani nuortuu silmissä. Saapuessaan klubille Mick Jagger ei ehdi edes tilata ensimmäistä juomaansa kun puoli tuntia lavalla ollut Muddy houkuttelee naurettaviin 80-luvun verkkareihin pukeutuneen laulajan lavalle duetoimaan biisiä Baby Don't Go. Ja pian siellä ovat myös saman bändin kitaristit Keith Ritchards ja Ronnie Wood, sekä Rollareiden alkuperäisjäsen, pianisti Ian Stewart. Tällä ryhmälle soitetaan Hoochie Coochie Man, Long Distance Call ja Muddyn bravuuri Mannish Boy.

Jaggerin ja Muddyn siirryttyä pöytään istumaan lavalle saapuvat paikan isäntä Buddy Guy, Lefty Dizz sekä huuliharpisti Junior Wells, joka laulaa Next Time You See Me. Lefty Dizz dominoi lavaa täysin One Eyed Womanin ja Muddyn lavalle nousemisen katkaisevan Baby Please Don't Gon instrumentaaliversion. 

Clouds In My Heartin aikana lavalla olleista neljästä kitaristista Lefty Dizz ja Ronnie Wood soittavat molemmat maukkaita sooloja Ritchardsin ja Muddyn bändin soolokitaristin jäädessä heidän varjoon. Keikan loppuvaiheessa Muddy ei enää tartu kitaraan, mutta onnistuu toistamiseen houkuttelemaan Mick Jaggerin lavalle päätösraidan Champagne And Reeferin ajaksi. Sen jälkeen kuultavan kaksi lyhyttä jamia eivät päätyneet julkaistulle DVD eikä valitettavasti edes keikan deluxe paketin tupla-CD/LP:lle. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit