Burglar




En ole aivan varma mikä sai minut tutustumaan tähän albumiin, mutta en laisinkaan ihmettelisi jos se olisi ollut eräs lukemani artikkeli, jossa toimittajat olivat listanneet ilmestymisvuosittain parhaat blues-rock -albumit 1960-luvun lopusta aina 2000-luvulle. Ainakaan itselläni ei ole tiedossa vuodelta 1974 yhtään varteenotettavaa kilpailijaa Freddie Kingin viimeiseksi jäännelle studioalbumille.

Freddie teki edelliset kolme albumia yhdessä Sheltter-yhtiön tuottajan Leon Russelin kanssa, mutta siirtyi tällä albumilla suuren faninsa Eric Claptonin kanssa samaan Polydor-yhtiöön. Freddie vieraili huhtikuussa 1974 Claptonin bändin studiosessioissa Miamissa. Claptonin 2013 julkaistulla The 1974/1975 Recordings boxilla on näistä sessioista kasattu kolmen vartin CD, jolla on jameja ja biisiaihioita. Letkeä TV Mama ja reilun parinkymmenen minuutin mittainen Gambling Woman Blues'in olisi toivonut tulleen julkaistuksi levyn yhteydessä. Lopulta sessioista laitettiin Burglarille ainoastaan editoitu Sugar Free. Ja ehkä sekin vain, jotta Claptonin nimi antaisi levylle myyntiapua. Biisi ei ole albumin parhaimistoa eikä Eetu soita sillä sooloja, mutta kuten bisneksessä yleensä, kaikki keinot sallittakoon. Myöhemmin samana vuonna Freddie lämmitti Claptonia hänen comeback-albumin 461 Ocean Boulevardin kiertueella.

Freddien edellinen albumi siirsi kitaristin askeleen lähemmäksi funk & soulia. Legendaarisen John Mayall With Eric Clapton -albumin ja Fleetwood Macin ensimmäisten levyjen tuottajana toiminut Mike Vernon tällä linjalla sillä Burglarilla on mukana joitakin todella funkahtavia biisejä kuten My Credit Didn't Go Through ja Texas Flyer. Vaikka en kyseisen tyylisuunnan fani ole, Freddien puolustukseksi täytyy todeta hänen soittonsa ja varsinkin laulunsa olevansa myös näillä biiseillä todella hyvässä iskussa. Jos haluaa vertaa Freddien ja Claptonin levyjä toisiinsa, on pakko sanoa että tällä levyllä soittaa kitaristi isolla Koolla. Claptonin levyllä soittaa kitaristi isolla viihdeotteella. Esimerkiksi sessioissa syntynyt jami (en muista mihin biisiin se todellisuudessa pohjautuu) Pulp Wood on sellaista kitarasoolon juhlaa että minä ainakin tykkään siitä todella paljon. Sen lisäksi kolme upeaa bluesia; She's A Burglar, I Had A Dream ja erityisesti JJ Calen I Got The Same Old Blues tekevät tästä albumista blues-fanin ehdottoman pakkohankinnan.

Freddien kuoltua 1976 lopussa, Polydor kasasi muistelevyn (1934-1976), jolta löytyy kaksi Mike Vernonin heinäkuussa 1974 tuottaman Oxfordshiren session raitaa. Näistä Shake Your Bootie julkaistiin Euroopassa singlenä, mutta vain sen kääntöpuoli Pack It Up päätyi Burglarille. Blues standardi Sweet Home Chicago olisi toki toiminut hyvin Burglarilla, vaikka ei juuri mitään uutta olisi sille antanut.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit