Bonanza Of Instrumentals




Se että en ole yleisesti ollut instrumentaalimusiikin ystävä ei ole estänyt minua nauttimasta Freddie Kingin loistokkaasta kitaroinnista. Hänen järjestyksessä toisen (ja viimeisen) kokonaan instrumentaali-LP:n kahdentoista biisin joukossa ei ollut itselleni ainuttakaan tuttua sävelmää kun kuuntelin levyn ensimmäisen kerran kesällä 2012. Eli mistään klassikkobiisesitä ei kannata tässä tapauksessa puhua.

Levyn kappaleet tulevat kahdesta eri sessiosta. Vuoden 1963 syksyllä äänitettiin neljä biisiä, joista Surf Monkey ja King-A-Ling julkaistiin tuoreeltaan kahden vokaalisinglen kääntöpuolella. Saman vuoden keväällä Chicagosta Dallasiin muuttanut kitaristi ei äänittänyt tämän jälkeen King-yhtiölle kuin yhden maratonsession elokuussa 1964. Sen tuloksena yhtiö sai riittävästi materiaalia julkaistaakseen tämän albumin lisäksi lähiaikoina nipun kohtuullisen heikosti menestyneitä sinkkuja.

Sundazed Music julkaisi vuonna 2010 levyn alkuperäisitä mono mastereista laadukkaan vinyylipainoksen. Kymmenen vuoden kuluttua yksi painoksen levyistä löysi tiensä omaan hyllyyni.

Petri Myllylä /3.2.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit