Hooker 'N Heat




John Lee Hooker ja Canned Heat olivat keikkailleet yhdessä ennen tätä heidän ensimmäistä yhteislevystä, mutta tuskin kukaan osasi aikanaan aavistaa kuinka hyvältä "isä ja pojat" studiolevy voisikaan kuulostaa. Tuplan ykköslevylle on laitettu enimmäkseen Hookerin sooloesiintymisiä ja oikeastaan vain kakkoslevy on bändilevy.

Keväällä 1970 äänitetty, mutta vasta tammikuussa 1971 julkaistu yhteisalbumi jäi Canned Heatin huuliharpistin Alan Wilsonin viimeiseksi levytykseksi. Mies kuoli huumeiden yliannostukseen ennen levyn kansikuvasessioita joten albumilla Hookerin kanssa useilla biiseillä loistavan muusikon kuva laitettiin albumin kansikuvassa olevaan seinätauluun. Tämä albumi onkin mitä mainioin kunnianosoitus Wilsonille sillä Hooker antaa hänelle paljon kredittiä ja mainitsee sessioiden lomassa Alanin olevan paras huuliharpisti kenen kanssa on soittanut.

Hookerin ura lähti käyntiin jo vuoden 1948 miljoonahitillä Boogie Chillen, mutta Hooker 'n' Heat oli kuitenkin hänen ensimmäinen listoille noussut albumi. Hooker oli toki jo nuorena miehenä esiintynyt valkoisella yleisölle. Yksi sellainen 1951 esiintyminen tapahtui kotikutsuilla ja on julkaistu myöhemmin CD:llä. Seuraavan vuosikymmenen folk-buumin myötä Hooker esiintyi valkoiselle yleisölle kahviloissa ja yliopistokampuksilla. Tämän levyn myötä miehen ura sai tuulta purjeisiin ja vaikka vuosikymmen kuluttua tässtä levystä hänen ura näytti jo lopahtaneen, Hooker palasi 80-luvun lopulla bluesin ehdottomaan ykköluokkaan ja pystyi siellä elämänsä loppuun saakka. Hooker 'n' Heat esitteli miehen valkoiselle rock-yleisölle, joka otti miehen boogien omakseen. Hookerin vaikutus on yhä kuultavissa länsimaisessa rock-musiikissa.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit