Blizzard of Ozz




Tämä levy, tai oikeammin sen singlet Crazy Train/You Lookin' At Me Looking At You sekä Mr.Crowley/You Said It All tutustuttivat minut vuonna 1981 mieheen nimeltä John Michael "Ozzy" Osbourne. Myöhemmin sain käsiini Live E.P. nimisen levyn. Siltä löytyvät Mr. Crowley, Suicide Solution ja You Said It All ovat myös ainoat 100% alkuperäisbändiltä julkaistut livevedot. Vuonna 1987 julkaistun Tribute-levyn Goodbye To Romance ja No Bone Movies väitetään tosin myös olevan samaiselta Britannian kiertueelta lokakuulta 1980 kuten EP:n biisit..

Black Sabbathin managerin Don Ardenin tytär Sharon otti ohjaksiinsa alkoholiin hukuttautuvan ja itsetuhoisen sekopään uran. Isäpapan Jet-firmaan kiinnitetty laulaja tarvitsi tietenkin itselleen kovan luokan (englantilaisen) bändin ja Ozzy lähetettiin loppukesästä 1979 Lontooseen, jossa Sharonin veli David oli kiinnittänyt Bob Daisleyn tulevaan Blizzard of Ozziin. Ozzy oli jammaillut Los Angelesissa Gary Mooren kanssa, mutta hän oli Thin Lizzystä lähdettyään päättänyt siirtyä soolouralle. Kun Englannista ei löytynyt bändiin kitaristia, Ozzy kutsui aiemmin kesällä tapaamansa Randy Rhodesin saarivaltakuntaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin marraskuussa 1979 bändiin liittyi Uriah Heepistä lähtenyt Lee Kerslake.

Mainittujen sinkkujen A-puolet Crazy Train ja Mr. Crowley ovat mielestäni levyn kaksi parasta biisiä yhdessä avausraidan I Don't Know, Suicide Solution ja Revelationin kanssa. Keväällä 1980 äänitetty levy julkaistiin Euroopassa saman vuoden syksyllä juuri sopivasti ennen bändin Englannin kiertuetta. Blizzard of Ozz -levyn ehdoton tähti on aiemmin kaksi levyä Japanissa julkaisseen Quiet Riotin kitarataituri Rhodes. Hänen briljantti osaamisensa yhdistettynä vakaata ammattitaitoa omaavaan rytmiryhmään ja Ozzyn uniikiin lauluääneen muodostivat yhdessä loistavan keitoksen ja tuloksena on yksi vuosikymmenen parhaista heavy rock -levyistä.

Sekä Blizzard of Ozz että sitä seurannut Diary Of A Madman LP julkaistiin USA:ssa vuonna 1981. Juhlavuoden kunniaksi Sony uusintajulkaisi ne molemmat keväällä 2011. Vaikka Expanded Edition -nimen saanut CD-julkaisu on laadukas, se jättää silti itsestään puolivillaisen olon. Mukaan on toki liitetty tähän asti vain vinyylisingleltä löytynyt You Looking at Me, Looking at You, mutta aiemmin mainittu Live E.P puuttuu siltä kokonaan. Itse olisin odottanut sille laajasti levinneitä demoja sekä lokakuussa 1980 Englannissa äänitettyä livemateriaalia. Uusi miksaus Goodbye To Romancesta sekä Randyn lyhyt kitarasoolo eivät riitä syyksi vaihtaa vuoden 1995 painosta uuteen.

Nykytyyliin Sony julkaisi levyt myös tosifaneille tarkoitetussa paketissa. Siinä ovat molemmista levyistä sekä vinyyli- että CD-julkaisut sekä upea kuvakirja ja vain tästä paketista löytyvä DVD. Itse ostin hintavan paketin juuri kuvalevyn takia. Siinä on mukana uusi dokkari Ozzyn soolouran alkuvuosista 1980-1982, sekä saman aikakauden TV-esiintymisiä ja harvinainen, lavan eturivistä kuvattu videotaltiointi kevään 1981 keikasta. Vaikka DVD:n materiaali ei häikäise, antaa se lisävalaistuksen tämänkin levyn aikakauteen. Selvänä miinusmerkkinä on basisti Bob Daisleyn ja rumpali Lee Kerslaken totaalinen sivuuttaminen. Heidän kuvia on turha hakea leikekirjasta eikä heitä mainita kertaakaan koko dokumentissa. Herrojen ja Osbournen välillä on käyty vuosien saatossa useita juridisia kädenvääntöjä.

Petri Myllylä

 

Jos joku potkitaan pois itsetuhoiselta vaikuttavasta yhtyeestä alkoholi- ja huumeongelmien takia, ei jatko vaikuta kovin lupaavalta. Ozzy Osbourne onnistui kuitenkin uskomattomasti kokoamaan itsensä, ja miehen ensimmäinen soololevy on mielestäni edelleen herran soolouran upein suoritus. Ozzyn taustalla on tällä levyllä joukko muistakin yhteyksistä tuttuja miehiä: rumpali Lee Kerslake (ex-Uriah Heep), basisti Bob Daisley (ex-Rainbow), sekä valitettavan nuorena kuollut loistava kitaristi Randy Rhoads. Levyn vähäisistä, mutta paikoin varsin vaikuttavista koskettimista vastaa Don Airey. Mr. Crowleyn intro on... kuunnelkaa itse!

Tällä levyllä on melkoinen nippu Ozzy-klassikoita, eikä mitään kappaletta voi väittää pelkäksi täytebiisiksi. Esim. I Don't Know, Crazy Train, Suicide Solution ja Mr. Crowley löytyvät juuri tältä levyltä. Soundit nyt ovat tyypilliset 1980-luvun alun heavysoundit, eli kitara kuulostaa välillä järkyttävän säröiseltä ja sähköiseltä. Vuosien mittaan siihen on kuitenkin tottunut, eikä muunlaista äänimaailmaa oikein osaa toivoakaan. Ei klassikkoa parane ruveta jälkeenpäin sorkkimaan.

Ozzy kuitenkin päätti sorkkia levyä myöhemmin. Daisley ja Kerslake heitettiin yhtyeestä ja sittemmin tuli riitaa tekijänoikeuksista ja rojalteista. Vuonna 2002 julkaistussa remasteroidussa cd-versiossa Daisleyn ja Kerslaken tilalla kuullaan toisia miehiä. Mokoma temppu vei minun silmissäni Ozzyn pisteet vielä pahemmin kuin tosi-tv-hölmöilyt.

Mikäli haluatte kuulla levyn, jolla koetetaan näyttää ns. närhen munat vanhoille bändikavereille, hankkikaa kuultavaksi se alkuperäinen versio. Se on lähes kympin arvoinen heavyklassikko. Jos haluatte tutustua sen tv:stä tutun hassun hevisedän musiikkiin, niin se raiskattu versiokin on varmaan ihan ok (itse en ole siihen koskenutkaan).

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit