The Blues Alone




John Mayall's Bluesbreakers'in soittajat vaihtui 60-luvun lopussa jos ei ihan viikottain niin ainakin kerran kuukaudessa. Eric Claptonia jo elokuussa 1965 tuurannut ja hänen tilalle lopulta heinäkuussa 1966 tulleen kitaristin Peter Greenin kanssa A Hard Road -levyä saman lokaukuussa tekemässä ollut rumpali Aynsleý Dunbar oli hävinnyt kuukautta aiemmin kolikonheitolla paikan Jimi Hendrix Experiencen rumpalina, mutta vain puoli vuotta myöhemmin hän siirtyi jo Jeff Beck Groupiin. Mayall menetti juuri palkkaamansa uuden rumplin Mickey Wallerin samaan bändiin sillä Dunbar oli tuolloin nopea liikkeissään ja viihtyi Beckin bändissä vain kuukauden. Mutta yhtä nopea oli bändin viimeisin rumpali Mick Fleetwood sillä hän jätti bändin heti ainoan studiosessionsa (Double Trouble / It Hurts Me Too) jälkeen perustaakseen Peter Greenin kanssa Fleetwood Macin.

Kun John Mayall käveli vuoden 1967 vappupäivänä Deccan studioon hän tiesi että Bluesbreaker tulee menettämään pari kuukautta aiemmin julkaistulla levyllä loistaneen kitaristin sekä bändin rumpalin. Vielä tässä vaiheessa hän oletti bändi uuden basistin John McVie'n jäävän Bluesbreakersiin mutta näinhän ei käynyt vaan myös hän hyppäsi uuteen Peter Greenin uuteen bändiin, jonka nimen loppuosalle hän antoi myös nimensä (Fleetwood Mac, jossa John soittaa yhä 2020).

Mayall'lla oli mukanaan iso kasa omia lauluja, joista tämä Blues Alone kasattiin. Kyseessä on todellinen soololevy sillä Johnin lisäksi sillä soittaa vain tuleva Bluesbrekers-rumpali Keef Hartley. Tutustuin tähän levyyn vasta 2010-luvulla ja minulla ehti olla pari vuotta levyhyllyssä sen alkuperäinen englantilainen stereo-LP. The Beatles'in jäsenet pitävät vuoteen 1967 saakka jheidän levyistä ulkaistuja mono versioita "aidompina" kuin niiden vähemmällä huomiolle jääneet stereo versiot. Myös Beach Boys'in Brian Wilson on tuonut muistuttanut että vasta 1968 stereosta tuli vallitseva standardi. Tämän johdosta olen ollut aktiivinen keräämään aikakauden levyistä niiden mono versioita. Tänään sain vihdoinkin hyllyyni alkuperäisen englantilaisen mono-LP:n. Ehkä siitä innostuneena tämäkin levy tulee saamaan jatkossa useampia kuuntelukertoja.

Blues Alone äänitysten jälkeen John Mayall löysi Greenin tilalle kitaristiksi bändissä aiemmin yhden keikan soittaneen nuoren Mick Taylorin. Uuden kokoonpanon kanssa kahtena heinäkuun päivänä äänitetty Crusade ehdittiin julkaista ennen tätä soololevyä.

Universal julkaisi levystä vuonna 2006 remasteroidun painoksen. Siinä on mukana bonuksina kahden levyn kappaleen ensimmäiset otot.

Petri Myllylä /17.2.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit