Whitesnake: 1987




David Coverdalen murtautuminen uudelleen amerikkalaisten musafanien tietoisuuteen kesällä 1984 ei jäänyt itseltäni huomaamatta. Ostin eurooppalaisen Slide It In'in rinnalle levystä tehdyn amerikkalaisen miksauksen, joka menestyi Jenkeissä hyvin. Seuraavan vuoden tammikuussa soitetun Rock In Rio -keikan jälkeen alkoi kahden vuoden hiljaisuus. Lopulta, joskus alkuvuodesta 1987 Rumbasta luin uuden levyn viivästymisestä ja Coverdalen bändin uusista soittajista. Juttu nostatti kuumetta tulevan levyn suhteen. 

Olin kesään saakka armeijassa enkä tainnut kuunnella (Euroopassa nimen 1987 saanutta) albumia ennen reserviin siirtymistä. Siihen mennessä albumista oli irroitettu jo neljä loistavasti menestynyttä singleä ja Whitesnake tuntui soivan joka puolella tuona kesänä. Levyhyllyssäni on useita Whitesnake/1987 vinyyleitä. Myös alkuperäinen UK, jolla ei ole aiemmin julkaistua Here I Go Againia. Sen tilalle englantilaiset laittoivat biisin Looking For Love joka taasen uupuu amerikkalaiselta levyltä. Vuonna 1987 vinyyli oli itselleni menneisyyttä ja syksyllä ostamani englantilainen CD antoi vastinetta rahoille sillä se sisälsi kaikki US ja UK julkaistut 10 albumiraitaa sekä bonuksena sinkku B-puolen You're Gonna Break My Heart Again. Vasta sen ostettuaan tajusin lopulta kuinka upeasta albumista on kyse. 

Kerrottakoon vielä että vappuna 1987 Amerikassa julkaistu Here I Go Again single sisältää biisistä aivan uuden radio mix nimisen version, siis kaikkiaan jo kolmannen. Samoin 1988 julkaistulla Give Me All Your Love -singlellä (ja musiikkivideolla) kuullaan Vivian Campbellin kitarasoolo kun alkuperäisellä levyllä sen soittaa biisin toinen tekijä John Sykes. Nämä kaksi loistavat kuitenkin poissaolollaan levyn 20-vuotisjuhlapainoksessa. 

Petri Myllylä

 

Mitä voi 16-kesäinen miehenalku tehdä, kun tytöt alkavat kiinnostaa? Pitääkö yrittää pärjätä omillaan? Finneineen, rasvaisine hiuksineen - ei mitään mahdollisuuksia. Onneksi David Coverdale ja Whitesnake tulivat avuksi kaikille Bad Boyseille. Kun ollaan Looking for Love, niin mikä toimii paremmin kuin Is This Love hyräiltynä mielitietyn korvaan? Jok’ikinen Children of the Night toimi tuohon aikaan samoin, Give Me All Your Love tai enemmän. Jotkut jutut menivät tietenkin Straight for the Heart, mutta joskus, varsinkin jos pohjia oli liikaa, piti hieman anella Don’t Turn Away. Välillä tuli tietenkin ryppy rakkauteen ja Crying in the Rain oli tosiasia. Mutta koskaan ei pidä luovuttaa, ei edes in the Still of the Night vaikka selvähän se - You’re Gonna Break My Heart Again. No, minkäs teet, Here I Go Again.


Whitesnaken 1987 oli ja on edelleen aivan loistava hard rock-levy. Vähän on aika tehnyt tepposet joillekin Coverdalen teksteistä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että musiikki tällä levyllä on aivan upeaa, olkoonkin, että tuotanto levyllä on erittäin 80-lukuinen. John Sykes on aina ollut minulle se kitaristi Whitesnakessa ja hänen soittonsa näissä kappaleissa onkin vertaansa vailla. Still of the Night, Is This Love, Crying in the Rain jne. erittäin koskettavia sooloja joka kappaleessa. Kuka sanoi, että Sykes ei osaa soittaa bluesia?

Ostin aikaan tästä levystä vinyyli-version heti, kun se ilmestyi ja sittemmin olen hankkinut siitä useammankin erilaisen CD:n. Pidän tästä Whitesnaken aikakaudesta niin paljon, että hankin jopa japanilaisen Whitesnake - 1987 Versions -CD:n, jolla on tätä levyä varten äänitetyt single-raidat. Kuten sanottu Whitesnaken 1987 oli minulle iso juttu. Itse asiassa Whitesnake on minulle isompi juttu kuin Deep Purple konsanaan. 1987 -levyä olen kuunnellut säännöllisesti sen ilmestymisestä asti. Siihen ei yksinkertaisesti kyllästy.

Tämä 1987 Versions -CD on vähän toista maata. Kuten nimikin sanoo, tälle levylle on kerätty erilaisia versioita Whitesnaken kappaleista. Kaikki ilmestyivät aikanaan sinkkujen b-puolina. Levyn avaa Here I go Againin vuoden 1987 versio. Kappaleen on siis levyttänyt uudelleen David Coverdale, John Sykes, Neil Murray ja Aynsley Dunbar –kokoonpano, kosketinsoittajanaan Don Airey. Jotkut pitävät tätä versiota liian amerikkalaisena. Minulle se on aina ollut se oikea versio. Jopa siitä huolimatta, että tekstissä Hobo on vaihtunut Drifteriksi. Coverdale muuten mainitsi jossain tuoreessa haastattelussaan, että Drifter oli alkuperäisissä sanoituksissa ja Hobo laulettiin Saints & Sinners -versiossa koska David oli käyttänyt Drifteriä jo muissa teksteissään.

Standing In The Shadowsista kuullaan Versionsilla uudelleen miksattu versio. Kappale on saanut huimasti lisää voimaa sitten Slide it in -levyn. Looking For Love ja You’re Gonna Break My Heart Again ovat molemmat alkuperäisen 1987 CD:n kappaleita. 1987 -levystä julkaistiin monta versiota ja osalla ei siis ole kaikkia kappaleita.

Need Your Love So Bad on Little Willie Johnin kappale, jonka Coverdale äänitti yhdessä Jon Lordin kanssa Slide it in -levyn kasettia varten. Levyn kansi väittää, että kyseessä on vain uudelleenmiksaus, mutta väitän, että CD:llä ei kuulla Lordin soittamia kirkkourkuja.

Jos tämän CD:n jossain näette, ostakaa se talteen. Mukana saatte nimittäin erittäin tarkasti ja oikein piirretyn Whitesnake-sukupuun.

Tero Honkasalo


 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit