Starkers In Tokyo (DVD & CD)




Coverdale/Page -projektin lässähdettyä vain kuuteen Japanin keikkaan, David palasi vuonna 1994 Valkokäärmeen pariin edistääkseen Geffenin julkaisemaa kokoelmalevyä. Tuo kokoonpano ei tehnyt uutta musiikkia ja Davidin tarkoituksena olikin hylätä Whitesnake -nimi ja toimia jatkossa sooloartistina.

Levy-yhtiön (ja taatusti myös managerin) painostamana David jatkoi Whitesnaken nimen käyttöä (mistään demokraattisesti toimivasta kiinteästä

bändistä ei tosin ole sittemmin voinut puhua). Tehtyään loistavan Restless Heart comeback-levyn, David Coverdale heitti muutaman mielenkiintoisen akustisen keikan yhdessä kitaristi Adrian Vandenbergin kanssa. Niistä ensimmäistä, huhtikuulta 1997, Varsovassa en ole kuullut, mutta tämä Tokion keikka onkin sitten huomattavasti tutumpi. Useat Whitesnake-biisit sopivat erinomaisesti akustiseen esitykseen, ja Coverdalen karisma kantaa nekin muutamat jotka eivät meinaa lähteä lentoon. 

Keikka soitettiin paikallisen EMI:n omissa tiloissa ja se kuvattiin ja äänitettiin vain Japanin julkaisu mielessä. Myöhemmin levy, Starkers In Tokyo -nimeltään, julkaistiin myös muualla maailmassa. Itse omistan alkuperäisestä japanilaisen videon. Se sisältää kaikki CD:n kappaleet (hiukan eri järjestyksessä) sekä muutamia epäonnistuneita ottoja. Keikka on hyvin intiimi ja yleisönä on enimmäkseen EMI:n omaa henkilökuntaa. Suosittelen tätä levyä varauksetta. Tämänlaisia levyjä tehtiin 1990 -luvulla paljon, mutta harva niistä yllättää niin positiivisesti kuin tämä.

Petri Myllylä

 

Starkers in Tokyo on älyttömän mukava ja intiimi pikkulevy. Se julkaistiin alunperin vain Japanissa ja täysin promotoimaan Restless Heart -levyä. Joku Tokyon EMI:llä huomasi pian, että Eurooppalaiset tilaavat kallista Japanin versiota kuin siimaa, joten he päättivät julkaista meille oman painoksen. Myöhemmin keikka ilmestyi myös DVD:nä.

Starkers on, kuten nimikin kertoo, hyvin riisuttu esitys. Vain David Coverdale ja ääni yhdessä Adrian Vandenbergin akustisen kitaran kanssa. Sanotaan, että jos kappale on hyvä, se toimii vaikka nuotiokitaraversiona. Nämä kappaleet toimivat. Jopa Slip of the Tonguella mahtipontiselta kuulostava Sailing Ships on ilkosillaan komeaa kuultavaa. Minulla ei ole tältä levyltä yhtä suosikkia, kuuntelen sen aina kokonaan putkeen.

Oletteko muuten kokeilleet laittaa levyä soimaan illalla, kun on muuten hiljaista ja rauhallista. Laittakaa valot pois ja käykää makuullenne. Sulkekaa silmänne ja laulakaa levyn mukana. Tämän lähemmäs David Coverdalen kanssa yhdessä laulamista meistä tuskin monet pääsee. Jos tuntuu, että nuotti välillä vähän lipsuu, se ei haittaa, ei se Taavikaan aina osu.

Tämä olisi viiden pisteen levy jos kitarassa olisi muuan mustiin vaatteisiin ja hassuun hattuun pukeutuva herrasmies.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit