Live...In The Shadow Of The Blues




Tässä on live-levy jota kukaan ei hanki konserttiosuuden takia. Onhan noita Whitesnake-keikkoja kuultu ja paljon parempia kuin tämä. Jätetään siis liven arvioiminen myöhemmäksi. Mikä nyt sitten on niin kiinnostavaa? Tämä levy sisältää neljä uutta Whitesnake-kappaletta. Kaikki ovat uusimman kokoonpanon tekeleitä tai ainakin äänittämiä. Ystävääni lainaten: ”Tässähän vallan innostuu”. Kyllä, jännitys oli melkoinen kun laitoin CD:n numero kaksi soittimeen. Skippasin saman tien konserttiosuuden yli.


Are You Ready to Rock kuultiin Whitesnaken viimeisimmällä Helsingin keikalla. Tuolloin tämä nopeahko, 80-lukulainen kipale muistutti AC/DC:tä, nyt se osoittaa olevan täysverinen käärmeen jälkeläinen. Siinä on kornit sanat ja kaikki. Coverdale laulaa taas 80-luvun lopun tyylillään. Marlboro-mies on tiessään. Tai on jo kuollut. Samaa ei voi sanoa seuraavasta If You Want Me (I'll Come Running) –raidasta. Minusta tuo raskas runttaus on, kenties laulumelodian pienoisesta ontuvuudesta huolimatta, paras näistä uusista lauluista. All I Want Is You on niin kuin nimestä voi arvata balladi. Se voisi olla kotoisin Coverdalen edellisen soololevyn Into The Lightin sessioiden roskakorista. Dogin alku lupailee David Lee Rothin Skyscraperin tyylistä menoa. Sitten David naukaisee pari kertaa tuttuun tyyliinsä ja kappale lähtee liikkeelle. Laulussa on jotain joka muistuttaa minua siitä, että Robert Plant kutsui Coverdalea Coverversioniksi. Ei hän väärässä ollut. Jos Steve Vai olisi kirjoittanut Whitesnakelle jotain, se olisi voinut kuulostaa tältä.


Niin se keikkaosuus, no tässä muutama rivi siitä. Ykköslevyn alku paljastaa sen, että puheista huolimatta aivan kaikki kappaleet tällä live-kokoelmalla eivät ole uusimman bändin esittämiä. Whitesnake avasi vuoden 2003 keikkansa Bad Boysilla. Myöhemmin ensimmäinen kappale oli Deep Purplen Burn. 2003 bändissä oli eri basisti. Sen lisäksi että liven sointi on jotenkin tunkkainen, huonompi kuin aiemmin ilmestyneen Whitesnake Live-DVD:n mukana tulleella CD:llä, kuulostavat kappaleet selvästi siltä että ne on äänitetty eri paikoista.  Merkille pantavaa ykköslevyllä on myös Dougin kitarasoolon mukana olo. Onko se mukana meidän, jotka pilkkasimme Whitesnaken edellisellä live-levyllä ollutta Mickey Moodyn slide-sooloa, kiusana? Ykköslevylle on yritetty kerätä sellainen setti jonka yhtye soitti 2003 kiertueellaan. Kakkoslevyllä ovat sitten melkein muut viimeisen kolmen vuoden aikana soitetut kappaleet. Ei kaikki sillä yksi puuttuu. Mistreated on jätetty pois. Ne jotka näkivät bändin livenä Japanissa voivat kertoa miksi.

 

Tero Honkasalo



Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit