Moments




Stealing Axion tulee Amerikan Pacific Northwestistä. Missä se nyt sitten onkaan? Vuonna 2009 perustetun yhtyeen muodostavat Dan Forbrich – laulu ja kitara, Josh DeShazo – laulu ja kitara, Phil Willmarth – laulu ja basso ja Blake Ferris – rummut. Melko nuoresta iästään huolimatta nelikko on ehtinyt julkaista omakustanne-EP:n, joka keräsi netissä sen verran mielenkiintoa, että TesseracT:n kitaristi ja tuottaja Acle Kahney tarjoutui jeesaamaan Stealing Axionia levyn väsäämisessä. Jotain tekemistä asiassa voi olla sillä että myös TesseracT levyttää Inside Outille. Ei välitetä siitä. Lopputulos ratkaisee, ei se kuka tunsi kenet ja miten mihinkin on päästy.

 

Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen Moments on hieman sekava levy. Bändi paahtaa progressiivista nykymetalliaan sellaisella kiihkolla ja nuoruuden innolla ettei kappaleista oikein saa kiinni, ei käsitä mitä kaikkea niissä tapahtuu. Kun laulajia on kolme ja laulutyylejä vaikka kuinka monta erilaista, murinasta komeaan mieslauluun, on yhtyeen sanomastakin hieman hankala ottaa tolkkua. Muutamia kuuntelukertoja lisää ja kuulija palkitaan. Tolkku löytyy. Varsinkin levyn päättävät Moments Part1 ja 2 ovat erinomaisen hienoja ja monipuolisia sävellyksiä. Levy vaatii aikaa ja kuuntelukertoja, mutta lopulta sitkeys kannattaa.

 

Stealing Axionin Moments on kuin metallilevyjen Ruotsi. Lauluosasto tuo mieleen In Flamesin, Meshuggahin ja Katatonian. Noista varsinkin Meshuggahin vaikutus kuuluu myös musiikista. Kitarat, ja varsinkin basso, möyrivät samaan tapaan alhaalta. Rumpukioskin takana on varmaankin kuunneltu Tomas Haaken lisäksi Opethin lyömäsoittajia. Ei tuo ole huono juttu lainkaan, mutta ensi kerralla soundimaailman voisi ruuvata hieman omaperäisemmäksi.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit