Devils & Dust




Ostettuani vuonna 1992 kaksi samana päivänä ilmestynyttä Bruce-albumia, ja petyttyäni niihin molempiin, innostukseni Mr. Springsteenin musiikkia ja julkaisuita kohtaa alkoi viilentyä. Vuoden 1999 E Street Band comeback ja sen perään ilmestynyt The Rising muuttivat kuitenkin tilanteen. Vaikka kyseinen albumi ei aiheuttanut itselläni suurempia sydämen tykytyksiä, ohittamani Brucen musiikki alkoi kiinnostaa.

The Rising -kiertueen Helsingin keikat menivät ihmissuhdeongelmien johdosta itseltäni ohi ja niin meni myös Devils & Dust kun se pari vuotta myöhemmin ilmestyi. Kuuntelin levyn ensimmäisen kerran syksyllä 2012. Sen jälkeen olen siirsin iTunesisssa olleen albumin puhelimeeni (ja sitä kautta autooni) useita kertoja. Devils And Dust on usein rinnastettu 1982 Nebraska ja 1995 The Ghost of Tom Joad levyihin koska myös nämä albumit ovat vahvasti akustisia. Minusta on kuitenkin turha puhua mistään trilogiasta. Itselleni tämä albumi on kahta edeltänyttä mieluisampi. Levyn biisien välillä on yhteistä tematiikkaa, mutta musiikillisesti ne muodostavat kokonaisuuden, josta on moneksi. Turha toki odottaa mitään ilotulitusta, mutta levyllä on yllättävän reipasta musisointia, mikä voi yllättää kuuntelijan positiivisesti.

Brucen levy-yhtiö Columbia on ollut japanilaisen Sonyn omistuksessa vuodesta 1988. Japanilaiset insinöörit kehittelivät 90-luvulla CD:tä laadukkaampaa ääniformaattia SuperAudioCD:tä sekä digitaalisia kuva formaatteja korvaamaan videonauhat. Brucen tyyliset isot artistit masinoidaan useasti markkinoimaan uusia formaatteja ja laitteistoja. Vuoden 2005 iso juttu oli DualDisc, käännettävä levy jolla oli oma puoli musiikille ja oma videomateriaalille ja/tai monikanavaäänelle.

Ilmestyessään Devils & Dust oli saatavailla joillakin markkina-alueille CD+DVD combona, mutta Amerikassa se ilmestyi pelkästään DualDiscinä. Sen DVD puolelta löytyi muutama akustinen video sekä teroriassa CD:tä laadukkaampi PCM stereo ja levyn 5.1 miksaus. Albumin monikanavamiksausta on usein haukuttu laimeaksi. Ottaen huomioon levyn paikoin minimalistisen musiikin, miksaus on kuitenkin omasta mielestäni ihan ok. Sellaiset biisit kuten All I'm Thinkin' About, joilla on muutakin kuin Brucen laulu ja akustinen kitara on miksattu mielestäni mehukkaan kuuloiseksi. Samoin esimerkiksi Long Time Comin'in naisäänet on saatu hyvin esille takakanavien avulla. Ainakaan tätä kirjoittaessa monikanavaista miksausta ei ole laajennettu Atmokseen (ei ainakaan Apple Music'iin).

Monikanavamusiikin harrastastamisen lisäksi olen 2006 jälkeen palannut vinyylin kuunteluun. Kun Sony prässäsi 2020 Devils & Dust LP:stä uusintapainoksen, en päästänyt sitä toistamiseen ohitseni. Olen tosin huomannut että kuuntelen monikanavaisia miksauksia (SACD, DVD-A & BD) mielummin kuin stereota ja siksi tämä LP on toistaseksi pyörinyt vinyylisoittimessa vain sen ensimmäisen kerran kotiin saapumisen kunniaksi.

Petri Myllylä / 28.10.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit