Rollin' Stone: The Golden Anniversary Collection




Muddy Waters muutti toisen maailman sodan jälkeen satojen tuhansien muiden mustien tavoin leveämmän leivän perässä etelästä Yhdysvaltojen pohjoisosiin Chicagoon. Maataloustyön ohella muusikkona perhettään elättänyt 3-kymppinen otti mukaansa toki akustisen kitaransa. Chicagossa asuneiden serkkujensa kautta Muddy tutustui pian taitavaan kitaristiin Jimmy Rogersiin, mutta vieläkin tärkeämpi muusikkotuttavuus oli pianisti Sunnyland Slim, joka esitteli Muddyn Aristocrat-yhtiön omistajalle Leonard Chess'lle. Muddyn päästyä marraskuussa 1947 studioon Slim'in säestäjäksi, hän sai purkittaa samalla oman esikoissinglensä Gypsy Woman. 

Muddy Watersin ensihitillä, huhtikuussa 1948 äänitetyllä I Can't Be Satisfied soitti vain studiobasisti Ernest "Big" Crawford. Chess halusi jatkaa samaa formaattia koska se muistutti parhaiten Muddyn Mississippin vuosien soundia. Jo varhaisimmista Muddyn sessioista jäi biisejä julkaisematta, tältäkin kaksi, Goodlooking Woman ja Mean Disposition. Chess aloitti näiden (ja julkaistujen biisien vaihtoehtoäänitysten) julkaisun jo 60-luvulla, mutta vasta vuonna 1988 niitä kasattiin runsaammin yhteen ja samaan pakettiin. Mutta vasta neljä vuotta myöhemmin julkaistu The Complete 1947-1967 pyrki niputtamaan kaikki aikakauden biisit yhteen (yhdeksän levyn boxiin). Sen jälkeen on löytynyt vielä You Gonna Need My Help'in vuoden 1949 ensiversio sekä toinen vaihtoehtoinen otto biisistä All Night Long. Näiden takia kyseisen boxin omistajan ei kuitenkaan kannata tätä kokoelmaa hankkia. 

Vuoden 1950 aikana studioon pääsi myös Muddyn bändin harpisti/kitaristit Little Walter ja Jimmy Rogers ja sillä vasta tuosta alkaa se aikakausi, josta Muddy Waters tullaan muistamaan. Tämän kokoelman kakkoslevy onkin ykköstä kiinnostavampi. Muddyn taiteellinen huippu tapahtui kun hän yhdisti voimansa Chess-nimeen vaihtaneet yhtiön studiobasistin ja -tuottajan Willie Dixonin kanssa. The Hoochie Coochie Man: Complete Chess Masters 2 jatkaa siitä mihin tämä tupla päättyy ja dokumentoi seuraavien kuuden vuoden äänitykset. Tämän aikakauden parhaat palat löytyvät kokoelmalta His Best 1947 to 1955. Se on ehdottomasti satunnaisfanille palkitsevampi kuin tällaiset kaiken kattavat kokoelmat, jotka toki ovatkin suunnattu artistin tosifaneille. 

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit