Can't Get No Grindin




Muddy Waters oli uskollinen Chess-levy-yhtiölle vaikka sen omistajat Leonard ja Phil myivät sen jo 1969 (jolloin myös Leonard menehtyi sydänkohtaukseen) ja Philin poika Marshall siirtyi pari vuotta myöhemmin Rollings Stonesin palvelukseen. Can't Get No Grindin ja muddyn muut 70-luvun alkupuolen levyt ovat jääneet Johnny Winterin kanssa tehtyjen, 70-luvun lopulla Grammy-palkittujen levyjen varjoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että nämä olisivat huonoja levyjä.

Tutustuin jo nuorena 80-luvun alussa Muddyn tuolloin varsin tuoreeseen tuotantoon, mutta Can't Get No Grindin kuulin vasta 30 vuotta myöhemmin. Netistä 2014 ostamani alkuperäinen englantilaispainos oli ilman kantta joten hankin levyn amerikkalaisen promokappaleen kansineen päivineen. Kahden vinyylin omistaminen on tässä tapauksessa levyn soittokertoihin suhteutettuna yliampuvaa, mutta kyllä tätäkin levy tulee ihan mielellään kuunneltua. Muddy oli ehkä hiukan hukassa bisnesasipissa 70-luvun alussa, mutta hän ei antanut sen vaikuttaa levyjensä tasoon.

BGO uusintajulkaisi Can't Get No Grindin Euroopassa vuonna 2011 yhdessä kuusi vuotta aiemmin tehdyn Muddy, Brass & Blues'in kanssa. Amerikkalaiset remasteroivat levyn ja uusintajulkaisivat sen vinyylinä 2012 ja CD:nä 2013.

Petri Myllylä 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit