Voodoo Lounge




Innostuin Rollareiden vuonna 1989 julkaistusta Steel Wheels -levystä ja kävin sen ilmestyttyä jopa ensimmäisen kerran heidän keikalla (Kölnissä, Saksassa). Innostukseni ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään sillä minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa heidän seuraavan studiolevyn Voodoo Loungen ilmestymisestä.

Kuuntelin Voodoo Loungen ensimmäisen kerran vasta syksyllä 2012, samalla kun tutustuin heidän 11 vuotta aiemmin ilmestyneeseen, ja samoin itselleni tuolloin vieraaseen Undercoveriin. Siihen verrattuna Voodoo on loistava albumi. Bändi palkkasi ulkopuolisen tuottajan ja ainakin Mick Jagger kritisoi jälkeen päin että Don Was ei päästänyt levylle sellaisia biisejä, joissa oli eksoottisia aineksia ja groovia. Hän on tässä sinällään oikeassa, mutta ehkä juuri siitä johtuen Voodoo Lounge on onnistuneen ehyt ja kompakti levy.

Vuonna 1994 levyt ostettiin CD:nä ja harva huomasi että tuplavinyyliltä uupui sen päätösraita Mean Disposition. Biisi saatiin mukaan vuoden 2010 uusintapainokselle, mutta hyllyyni hankkimani Abbey Roadin studioilla puolella nopeudella masteroitu levy on valitettavasti palautunut neljäntoista biisin mittaan.

Petri Myllylä /21.02.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit