Blues For Jimi (DVD & CD)




Vuonna 2007 tuli kuluneeksi 40 vuotta Jimi Hendrix Experiencen kuuluisasta Monterey Festivalin keikasta. Jimin perikunta pukkasi samanaikaisesti markkinoille kyseisestä keikasta uudelleen masteroidun levyn ja videon. Julkaisua juhlistettiin isolla juhlalla Lontoossa. Tässä tilaisuudessa esiintyi itsekin Jimin Irlannin keikan vuonna 1967 nähnyt Gary Moore basistinaan Procol Harumin Dave Bronze ja rumpali Darrin Mooney. Keikan lopussa lavalle saapuvat ainoat (tuolloin) elossa olevat Experience-muusikot Mitch Mitchell ja Billy Cox. 

Olen seurannut Gary Mooren uraa vuodesta 1982 alkaen enkä ole hänen musiikissaan juurikaan kuullut Jimin vaikutusta. Jos sitä on ollut, se on jäänyt Peter Greenin ja muiden blueskitaristien taustalle. Siksi olin hämmästynyt lukiessani aikanaan tästä keikasta. Nähtyäni sen ensimmäisen kerran jäin todella mietteliääksi. Vaikka en pidä tätä keikkaa huonona, en ole varma olisiko sitä julkaistu Gary Mooren eläessä. Miltä miehestä mahtoi tuntua lainavaatteet päällä?

Illan setti keskittyy Jimin esikoislevyyn ja vuoden 1967 sinkkuihin. Mukana ovat kitaristin myöhemmästä tuotannosta vain Voodoo Child (Slight Return) ja Hendrix' n kuoleman jälkeen julkaistu Angel. Illan odotetuimmat muusikot, Jimin Woodstock-kokoonpanossa Gypsy Sun and Rainbows, kolmen mustan muusikon lyhytaikaisessa Band Of Gypsys ja toisessa (1970) Experience kokoonpanoissa bassoa soittanut Bill Cox ja molemmissa Experience-kokoonpanoissa (1966-1969 & 1970) soittanuy rumpali Mitch Mitchell saapuvat lavalle keikan puolessa välissä. He esittävät Mooren kanssa biisit Red House, Stone Free ja Hendrix'in esikoissinglen Hey Joe. Cox laulaa näistä kaksi ensimmäistä Mooren hoitaessa taustalaulun. Red House toimii näistä minusta parhaiten. Ilman nostalgialisää on kuitenkin pakko todeta, että tämän trion yhteinen kemia ei nouse sellaiseksi kuin olisi toivonut. Varsinkin Mitchell'in soitto on hyvin kulmikasta ja aivan muuta kuin hänen nuoruudessa. Toisaalta kuten rumpali itsekin  yleisölle toteaa, trio soitti yhdessä ensimmäisen kerran vasta keikkaa edeltäneenä iltana. Keikan päättävä Voodoo Child sytyttää trion Mooren, Bronze & Mooney ja yksi rokin historian eniten kitaristeja (ja meitä kitaravetoisten biisien ystäviä) innostanut biisi toimii jälleen kerran aivan loistavasti. 

Tämä on jo toinen Gary Mooren kuoleman jälkeen julkaistu keikka. Vuotta aiemmin julkaistu Montreux 2010 oli itselleni pettymys. Siihen verrattuna tämä Blu-ray kuulostaa ja näyttää paremmalta. Keikka julkaistiin luonnollisesti myös CD:nä ja 2LP:nä. Vinyylibuumin vallassa Eagle taisi prässätä Amerikan markkinoille liian paljon levyjä sillä jouluna 2014 Anttila myi sitä alle 15 euroon. Tulevina vuosina Moorelta tultanee julkaisemaan useita hard-rock uran aikana äänitettyjä keikkoja, kuvalla ja ilman. Niitä odotellessa voi hyvinkin nauttia näistä hänen valitettavan lyhyen elämän ehtoopuolen esiintymisistä.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit