L.A. Forum (video & audio)




Kesällä 1975 Rolling Stones teki massiivisen 44 päivän Amerika kiertueen. Bändi oli varannut Los Angelesin keikoille kuvaus- ja äänityskaluston. Tosin ensimmäinen virallinen julkaisu saatiin ulos vasta 37 vuotta myöhemmin. Googlen musakaupassa yksinoikeudella kuunneltavissa oleva L.A. Friday tulee nimestään huolimatta sunnuntain keikalta. Pari vuotta myöhemmin 2014 julkaistu L.A. Forum video tulee perjantailta (11.7.) vaikka virheellisesti väittää olevan lauantai-illalta.

Nousevalla lavalla, vaijeri riippumisilla, aikakauden yleiseen tasoon nähden hienolla valoshow:lla, isolla ja svengaavalla bändillä ja muotilehdestä napatuilla kuteilla taataan paikalle hengailemaan tulleen amerikkalaisyleisön viihtyminen mutta kyllä bändi antaa vastinetta myös niille, jotka haluavat tutustua tähän arkistojulkaisuun pelkästään kuuntelemalla sitä. Ensimmäiseksi kannattaa tsekata You Gotta Move, joka vaikuttaa pikaisesti kyhätyltä ja siksi raa'an soundaavalta kuorolaululta. Biisin aikana kosketinsoittaja Billy Preston ja perkussionisti Ollie E. Brown saapuvat lavan eteen Jaggerin, Ritchardsin ja Ronnie Woodin seuraksi. Vielä virallisesti Faces'in jäsenenä Stonesin vuokrakitaristina kiertueella ollut Ronnie (Jagger esittelee hänen "from The Faces pop group") on kitaristina asiansa osaava rokkimies, mutta ei hänessä ainakaan 1975 ollut sellaista tunnetta soittajana kuin edellisen vuoden lopussa bändistä lähteneellä Mick Taylorilla.

Stones-viisikon takana on osaavaa porukkaa. Brown istahtaa rumpujen taakse parin Billy Prestonin biisin ajaksi. Nuorena uransa aloittanut kosketinsoittaja oli osallistunut tuolloin uusimman Stones-albumin It's Only R&R äänityksiin ja on muuten ainoa muusikko joka on saanut nimensä Beatles levyyn yhdessä bändin kanssa (sinkulle Get Back). Bändin kiertuemanageriksi siirtynyt alkuperäisjäsen Ian Stewart istahtaa aiempien kiertueiden tapaan aina välillä pianon taakse. Tällä kiertueella bändi lisäsi yhden puhaltajan ja jo peruskalustoon laskettavan Bobby Keys'in lisäksi esim. Paul Butterfieldin bändissä soittanut fonisti Trevor Lawrence saa myös ison soolospotin.

Vaikka bändin uudelta It's Only Rock 'n' Roll -levyltä kuullaan kolme biisiä, mikään niistä ei kuulu keikan parhaimistoon. Kriittisesti samaa voi sanoa koko keikasta. Vuoden 1975 Rolling Stones lepää turhan vahvasti edellisen vuosikymmenen hittien varassa. Bändin perusta on toki edelleen bluesissa mutta sen soundi ottaa askeleen, pari kohti soulia, gospelia ja jopa funkia. Jälkimmäistä alleviivaa uusimman levyn muusta materiaalista poikkevan Fingerprint Filen ottaminen mukaan settiin. Levylle liian nopeaksi masteroitu biisi on nyt hitaampi mutta ei lainkaan studio versiota parempi. Jaggerin rytmikitara (Ronnie on bassossa ja soittaa jopa lyhyen soolon) on biisin keskiössä yhdessä basisti Bill Wymanin soittamien syntikoiden kanssa. Biisi antaa osviittaa tulevasta ja ehkä siksi en siitä ole koskaan pitänyt. 

Wanhan ajan kuvaformaatissa 4:3 tallennettu videoraita on paikoin tökerösti miksattu, mutta ehkä raskaiden kameroiden kanssa operoinut tiimi vain väsähti jossakin vaiheessa yli 2,5 tuntista keikkaa. Keikka nostaa kuitenkin lopussa intensiivisyyttä ja Jumpin' Jack Flash ja encore Sympathy For the Devil saavat fanin kyllä tyydytettyä. Sitä toki auttaa parinkymmenen naisen tanssi-ja soitin porukan saapuminen lavalle. 

Japanilaiset julkaisvat keikasta sekä 2014 Bob Clearmountainin että uuden 2020 miksauksen julkaistessaan sen ensimmäisen kerran pelkkänä audio tuotteena.

Petri Myllylä / 28.5.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit