Live At The Tokyo Dome 1990 (video & audio)




Rolling Stones oli hunnigolla 80-luvulla. Vuoden 1983 Undercover ja 1986 julkaistu Dirty Work eivät olleet vahvoja kokonaisuuksia eikä bändi lähtenyt niiden ilmestyttyä kiertueelle. Kahdenkymmen vuoden yhteinen taival meinasi tyssätä erityisesti herrojen Jagger ja Richardsonin väliseen eripuraan. Inhottavasti voisi ajatella että Jagger suuntasi uudestaan huomionsa vanhaan bändiin vasta kun hänen kaksi CBS:lle tekemää soololevyä floppasivat. Aisapari Ritchardsin soololevy 1988 sai hyvät arviot vaikka kukaan tuskin uskoi hänen haaveilevan soolourasta.

Ostin 16-vuotiaana Tattoo You LP:n mutta en pitänyt siitä. Kahdeksan vuotta myöhemmin ostin Steel Wheelsin ja innostuin siitä niin että 1990 näin bändin ensimmäisen kerran 30.5. Saksassa Kölnin jalkapallostadionilla. Tokyon Dome toimii itselleni siis myös muistinvirkistäjänä. Kerron myöhemmin tästä lisää.

Steel Wheels/Urban Jungle -kiertue kiertue oli basisti Bill Wymanin viimeinen bändissä, mutta se myös esitteli useita uusia ja pitkäikäisiä kiertuejäseniä. Tärkein heistä lienee kapellimestasi Chuck Leavellin parivaljakkona toisena kiipparina toimiva Matt Clifford. Ei siksi että hänestä olisi tullut vakituinen kiertuepianisti sillä sitä hänestä ei tullut ja 1989/90 kiertue jäi hänen ainoaksi. Mutta Mick Jaggerin kaverina hän on tehnyt musiikkia bändin kanssa ja on osallistunut viimeksi 2015 Lonesome & Blue'n äänityksiin. Toinen Stonesin vakiokasvoksi tullut mies on taustalaulaja Bernard Fowler, joka on sittemmin ollut mukana kaikilla Stones-kiertueilla sekä bändin että sen jäsenien soolo sessioissa. Itsekin Grammyllä palkittu laulaja Liza Fischer on hänkin tehnyt sittemmin pitkän uran bändissä ja duetoi yleensä keikalla biisin pari Jaggerin kanssa.

Bändi äänitti ja kuvasi useita kiertueen keikkoja. Kiertueen keikkasetti voi ehkä kritisoida että se sisältää paljon heidän 1960-luvun hittejä, mutta toisaalta uudelta levyltä kuullaan myös (keikan alussa) runsaasti materiaalia. Vuonna 1991 julkaistu Flashpoint-live oli itselläni ilmestyessään voimasoitossa, mutta muutamasta kesän 1990 Euroopan kiertueen keikasta kasattua Stones At The MAX -videojulkaisua en ole koskaan nähnyt. Parilla tuoreella studio biisillä vahvistettu Flashpoint sisältää 15 biisiä ja näistä muutama tulee kahdesta viimeisestä (26.& 27.2) Tokion keikasta. Sinkuilla julkaistiin kaikkiaan kahdeksan muuta kiertueen liveä, mutta bändi ei ole sittemmin kiinnittänyt vuoden 1969 kiertueen jälkeisiin pelkkiin livelevyihin huomiota eikä liene kovin todennäköistä että koskaan tultaisiin julkaisemaan The Complete 1989/1990 Tour Recordings -pakettia.

Vuonna 2012 tiedostomuodossa julkaistu ns. official bootleg dokumentoi bändin ensimmäisen Tokion illan. Kolme vuotta myöhemmin Universal julkaisi keikan useissa eri formaateissa sekä niiden yhdistelminä. Itse kannoin kotiin massiivisen paksun kolmepanelisen neljän vinyylin julkaisun, jossa on mukana keikka myös DVD:nä. Tarjolla on myös erillinen Blu-ray, mutta vanhalla 4:3 kuvasuhteella kuvattuna se on samaa SD laatua kuin DVD. Yhden kerran quadro-LP:n läpi kelaneena olin hiukan hämilläni. Muistikuva Kölnin keikasta ja erirtyisesti muutaman vuoden takaisesta uudelleen tutustumisesta Flashpointiin antoi odottaa enemmän. Tämä keikka ei ole millään tapaa erikoisen onnistunut niin todettakoon että bändi laittaa silti 55.000 japanilaisfania polvilleen eteensä. The Uptown Horns ja bändin vakio saksofonisti Bobby Keys'iin lataavat pääsetin päätöraidalle (I Can't Get No) Satisfaction sellaisen grooven että reilun kahden tunnin katsomisen jälkeen olen onnellinen että bändi julkaisi tämän keikan sillä se onnistui viemään minut takaisin 24-vuotiaan itseni ensimmäisen Stones-keikan fiiliksiin.

Petri Myllylä /26.6.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit