Bad Influence




Robert Cray oli itselleni pitkään kuin avaamaton kirja hyllyssä. Olin nähnyt hänen 2001 Pori Jazz -keikan ja kuunnellut vuosia myöhemmin muutamaan otteeseen paria hänen albumia. Lopulta suuren blues-innostuksen saatuani päätin avata kirjan ja lukea siitä pari ensimmäistä lukua nähdäkseni olenko siitä kiinnostunut. Ja olinhan minä. 

Syksyllä 1983 julkaistu Bad Influence oli ilmestyessään Crayn ainoa markkinoilla ollut julkaisu sillä Tomato Records'in tehtyä 1980 konkurssin Crayn esikoisalbumi katosi kokonaan markkinoilta. Albumi on tyyliltään selvästi edeltäjäänsä moni-ilmeisempi ja kypsempi tuote. Varsinkin Cray'n laulu on sielukkaampaa kuin esikoisella. Kuulostaa kliseeltä, mutta tuntuu kuin hänen bändi olisi löytänyt tyylinsä vasta tällä levyllä. Vaikka edelleen mennään bluesvoittoisesti, mukana on selvästi soul- ja jopa funk-vaikutteita. Tämä ei ainakaan minua häirinnyt vaan pidin levystä kovasti.

Yksi Crayn idoleita, Albert King coveroi vuotta myöhemmin levyn avausraidan Phone Booth. Ja pian perään Eric Clapton teki saman coveroidessaan August-levylle yhden tämän albumin parhaista kappaleista Bad Influence. Koska levyn materiaali on kauttaaltaan laadukasta, sen äärelle viihtyy mielellään. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit