The Afterman: Ascension





Coheed And Cambria on siitä hauska bändi, että sille sattuu ja tapahtuu. Sitten edellisen levyn on rytmiryhmä mennyt uusiksi. Alkuperäinen basisti Michael Todd päätti poiketa reilu vuosi sitten apteekissa pyytämässä reseptilääkkeitä. Muuten hyvä, mutta hän vaati saada ne ilmaiseksi ja jos ei saisi hän räjäyttäisi koko paikan taivaan tuuliin. Yllätys, että poliisit tulivat paikalle. Michael pyysi vielä heiltä josko saisi turpaansa. Tarina ei kerro antaako Amerikan poliisi pyynnöstä. Joka tapauksessa tämän episodin jälkeen bändi oli basistinsa kanssa samaa mieltä siitä että yhteistyötä ei kannata jatkaa. Michael oli saanut kenkää jo aiemmin päihteiden takia, mutta oli vieroituksen jälkeen kelpuutettu mukaan. Hänen paikkansa on ottanut Zach Cooper.

Rumpujakkaran täyttää paluumuuttaja. Josh Eppard joutui jättämään yhtyeen samoihin aikoihin kun Toddin ja hänen huumemeiningit olivat akuutteja. Joshin parantuminen otti kauemmin. Nyt hän korvaa Chris Pennien, joka jätti yhtyeen soittokiinnostuksen hiivuttua. Vaikeaa oli myös bändin nokkamiehellä Claudio Sanchezilla. Edellisen levyn Year of the Black Rainbow piti olla The Amory Warsin, tarinan jota Coheed And Cambria on kaikilla levyillään kertonut, viimeinen osa. Claudiolla oli hieman inspiraatio-ongelmia uuden teeman kehittelyssä. Ja niin vain kävi, että alkuperäinen tarina saa ainakin kaksi juonta tavallaan syventävää osaa. Ensimmäinen osa The Afterman: Ascension julkaistiin tänä vuonna ja jatko The Afterman: Descension julkaistaan ensi vuoden helmikuussa.

Musiikillisesti tai pikemminkin soundillisesti The Afterman: Ascension on hieman paluuta vanhaan. Kappaleet sinällään ovat ennallaan. Ne ovat vanhanaikaista progea, Thin Lizzy -tuplakitaraa ja paljon koukeroita. Edellisen levyn kokeilut uudistua uusilla soundeilla ovat poissa. Yhtye kuulostaa hyvin paljon samalta kuin kolmannen albuminsa Good Apollo, I'm Burning Star IV, Volume One: From Fear Through the Eyes of Madness aikoihin. Syy voi löytyä lennonjohdosta. tuottajat Michael Birnbaum ja Chris Bittner ovat palanneet namikoita kääntelemään. Aivan ilmiselvää hittiä en tältä levyltä keksi, mutta tuskin ainakaan yhtyeen fanit sellaista etsivätkään. Kokonaisuus toimii hyvin ja kun mittaa levyllä on vain vähän alle 40 minuuttia, sen ehtii kuunnella monta kertaa päivässä. Hassua muuten, levyn iTunes-painoksessa on kolme bonuskappaletta. Latausta suositaan.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit