Black Mass




 

Thomas Erak, entinen The Fall Of Troy -bändin nokkamies, ja Jake Carden olivat muutama vuosi sitten valinnan edessä. Uusi bändi piti pistää kasaan, soittajatkin olivat mielessä, Henry Batts – basso ja Jay Beaman – rummut, mutta minkäänlaista nimeä ei päähän pälkähtänyt. Sällit menivät pihalle röökille. Nimestä keskustellessaan paikalle könysi tenukeppi, joka ehdotti, että jos yhtyeen musa on yhtään hyvää, se voisi olla nimeltään Just Like Vinyl. Eihän mikään voi kuulostaa vinyyliä paremmalta. Nimi jäi, vaikkei ukkelista ole tuon koomin kuultu. Hauska tarina.

 

Black Mass on Just Like Vinylin toinen kokopitkä. Sillä yhtye tuntuu olevan nyrkit pystyssä vähän joka suuntaan. Niille joille ei sanota suoria sanoja, heille heristetään keskisormea. Aika vihaisia nuoria miehiä nämä. Ja itse asiassa melko vakuuttavia asiassaan. Soitto käy ja koneessa on virtaa. Kokonaan omaperäisiä he eivät ole, tai sitten arvostelijan pitää väkisin keksiä miltä tämä kuulostaa, kun ei osaa sanoin kuvailla. Just Like Vinyl on kuin At The Drive-in jossa laulaa Coheed And Cambrian Claudio. Hieman on napattu idiksiä myös The Dillinger Escape Planilta. Ei se haittaa. Tänään useimmat bändit lainaavat, jopa itseltään.

 

Se haittaa, että Black Massin materiaali ei jaksa innostaa aivan koko levyn mittaa. Voi sanoa, että A-puoli, eli kuusi ensimmäistä kappaletta, osuvat maaliinsa, mutta B-puolella huuto jää päälle ja se käy tylsäksi. Se ei enää vakuuta. Seuraavalle levylle on löydyttävä paremmin mieleenpainuvia melodioita tai sitten Thomaksella on taas uuden bändin perustamisen aika.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit