Small Faces




Small Faces ei ehkä onnistunut tekemään urallan yhtään maagisen kovaa albumikokonaisuutta (vaikka heidän viimeistä sellaiseksi usein kehutaan), mutta he synnyttivät joukon erinomaisia biisejä. Kolmen hyvin menestyneen singlen jälkeen oli lupa odottaa bändiltä myös laadukasta albumia. Ihan sellaista ei tullut vaikka ensimmäinen bändin nimeä kantava levy kelpo tuote onkin.

Englantilaiseen tapaan LP-levyille ei 60-luvulle juurikaan laitettu aiemmin julkaistujen sinkkujen biisejä. Tällä levyllä on bändin kahdeksasta aiemmin julkaisemasta kappaleesta kuitenkin peräti kolme; heidän vahva esikoissingle ja albumin paras biisi What's Gonna Do About It, kakkossinglen b-puoli It's Too Late sekä bändin tammikuussa 1966 julkaisema lopullinen läpilyöntihitti Sha-La-La-La-Lee. Muutama päivä ennen albumia julkaistulta singleltä Hey Girl / Almost Grown ei kelpuutettu mukaan kumpaakaan.

Muutama albumiraita on äänitetty Jimmy Winstonin ollessa vielä bändin kosketinsoittaja. Ian McLagan tuli hänen tilalle marraskuussa 1965 ja oli luonnollisesti mukana kun Sha-La-La-La-Lee menestyksen jälkeen bändi kiikutettiin nopeasti albumin tekoon. Sam Cooken Shake starttaa levyn hienosti. Bändin versio on samettisen alkuperäistä riemastuttavasti säröisempi. Jostakin syystä sen laulajaksi on valikoitunut basisti Ronnie Lane. Steve Marriott'in laulama I Need Love avaa omalta osaltaan tietä raskaammalle rockille. Oma suosikkini on kuitenkin rouhean livemäinen Come On Children, joka esittelee ehkä kaikista levyn biiseitä parhaiten Steve Marriott'in kitaristin taitoja.

Decca Records (tai käytännössä bändin manageri, Ozzy Osbournen tuleva appiukko Don Arden) ajautui bändin kanssa ristiriitoihin ja bändi siirtyi 1967 alussa toiseen yhtiöön. vastavetona Decca julkaisi härskisti bändin "toisen" albumin In The Beginning. Osa sen aiemmin julkaisemattomista biiseistä on Small Faces -sessioista lokakuulta 1965 ja helmikuulta 1966 ja loput on bändin kakkosalbumin demoja.

Bändin  elossa olleet jäsenet Kenney Jones ja Ian McLagan valvoivat 2012 deluxe-julkaisuiden laatua. Kuin kiitoksena hyvin tehdystä työstä, bändi (myös Faces) kutsuttiin samana vuonna Rock 'n' Roll Hall Of Fameen. Ajatuksena oli että Jones, MaLagan, Ronnie Wood ja Rod Stewart olisivat esiintyneet tilaisuudessa, mutta taas kerran Stewart "sairastui" eikä ollut mukana kun kolme muuta astuivat lavalle. Faces-reunion tapahtui lopulta 2015 mutta McLaganin ehti kuolla ennen sitä. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit