Small Faces (III)




Small Faces ajautui vuoden 1966 lopussa riitaan heidät löytäneen managerin Don Ardenin (Sharon Osbournen isä) kanssa. Siirtyminen tuolloin Rolling Stonesin managerina toimineen Andrew Loog Oldhamin Immediate-yhtiöön auttoi bändiä muuttumaan pop-sinkkujen julkaisijasta albumikokonaisuuksien tekijäksi. Gangsterimaisesti toiminut Arden kasasi bändin julkaisemattomista Decca äänityksistä In The Beginning LP:n jonka hän sai markkinoille ennen tätä levyä. 

 

Hämmentävästi heidän edellisen vuoden LP:n kanssa saman nimen saanut 1967 julkaisu on ehyt ja taiteellisesti kunniahimoinen teos. Esikoislevyyn verrattuna bändi laajentaa musiikillista suuntaansa psykedeelisen rockin suuntaan vaikka levy onkin kaukana Beatlesin Sgt. Pepperistä. Levylle laitetut 14 biisiä muodostavat, jos eivät sentään täydellistä albumikokonaisuutta niin hyvän joka tapauksessa. Valitettavasti pari viikkoa ennen albumia julkaistu ensimmäinen Immediate-single Here Come The Nice ei ole mukana albumilla, toisin kuin sen kakkospuoli Talk To You.

 

Amerikkalaiset julkaisivat vuoden 1967 lopulla albumin nimeltä There Are But Four Small Faces. Puolet sen materiaalista tulee Small Faces -levyltä mutta koska Jenkeissä sinkkumarkkina oli jo kuivumaan päin, he latasivat levylle bändin kolme kovaa sinkkua; Itchycoo Park/I'm Only Dreaming, Tin Soldier/I Feel Much Better ja Here Come The Nice. Laajennettu CD-painos ilmestyi jo 1992 ja se sisältää kaikki aikakauden sinkkubiisit, pari aiemminjulkaistua palaa sekä paljon vaihtoehtoisia ottoja. Parikymmentä vuotta myöhemmin julkaistu tupla-CD sisältää myös levyn mono-miksauksen. Samana vuonna kauppoihin saatiin mono-LP ensimmäisen kerran sitten vuoden 1968. Se puuttui itseltäni pitkään mutta nyt kokoelmassani on kaikki bändin neljä LP:tä mono versioina.

 

Petri Myllylä / 14.2.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit