Music From Another Dimension!




Moni luuli jo Aerosmithin tarun päättyneen kun Steven Tyler antoi soolouraa ennustavia lausuntoja, vieraili Jimmy Pagen luona kun Robert Plant hylkäsi Led Zeppelin comeback-kiertueen ja kun Joe Perry kasasi oman Projectinsa (näin heidän huhtikuussa 2010). Yllättäen bändi löysi kuitenkin yhteisen sävelen Tylerin American Idols kiireistä huolimatta ja se palasi 2011 saattamaan loppuun useaan kertaan aloitetun, mutta aina keskeytyneen äänitysprosessin. 

Music From Another Dimension! ei ole mikään mullistava hard rock -julkaisu. En usko kenenkään muistelevan tätä levyä kymmenen vuoden kuluttua. Mutta jos albumi jää Aerosmithin viimeiseksi, ei sen jäsenien tarvitse eläköityään kuitenkaan hävetä sitä. Se on riittävän rosoinen muistuttaakseen kuuntelijaa siitä kuinka uskomattoman hienoa musiikkia bändi teki ensimmäisellä vuosikymmenellään. Levyn hyveeseen kuuluu myös se että se ei sisällä bändin 80- ja 90-luvun tavaramerkkiä eli liian imelää balladilinjaa. Taylorin Idols-tuomarikamun, country-tähden Carrie Underwoodin kanssa tehty duetto Can't Stop Lovin' You onnistuu juuri ja juuri olemasta liian siirappinen. 

Kuuntelin albumia sen ilmestyttyä vain muutaman kerran ja puolen vuoden tauon jälkeen se kuulosti muistikuvaa vahvemmalta. Useiden kappaleiden kuten Street Jesus kohdalla jouduin hämmästelemään että oliko levyllä näin rankkaa rypistystä ja kitaroiden pauhua. Levyn oma suosikkini on kuitenkin upeaa Out Go The Lights. Biisi sisältää ensikuuntelemalla jopa hengästyttävän paljon elementtejä. Mukana on upeaääninen taustalaulajatar, huulijarppusoolo ja puhallinorkesteri. Seitsenminuuuttinen biisi on rytmimusaa parhaimmasta päästä. Toisaalta on sanottava että kahdeksantoista biisin joukossa on useita tylsiä biisejä, joiden mukanaolo kummaksuttaa itseäni. 

Aerosmith äänitti tämän albumin tuottaja Jack Douglasin komennuksessa ja työmetodi oli suoraan 70-luvulta eli bändi ihan oikeasti soitti toistensa kanssa samaan aikaan studiossa. Nykyaikaa on kuitenkin levyn kesto. Seitsemän minuuttia yli tunti on minusta rock-albumille aivan liikaa. Tämäkin albumi olisi ehdottomasti parempi jos normilevyn viidestätoista biisistä pari kolme olisi laitettu deluxe-version bonuslevylle. Nyt tuolla levyllä on kolme biisiä, joiden lisäksi Japanin levyltä löytyy pari coveria. Deluxe-paketin DVD:llä on 25 minuuttia livemateriaalia sekä bändin jäsenien haastattelut.

Muutaman vuoden kuuntelutauon jälkeen ostin levyn divarista tammikuussa 2015. Parin kuuntelukerran jälkeen olisin vielä aiempaa halukkaampi lyhentämään sen kestoa. Jos bändi olisi sessioiden edetessä keskittynyt äänittämään levylle kymmenen biisiä, se olisi takuulla viidentoista kappaleen sikermää parempi. 

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit